Julkkarikeikka! Ensimmäinen sellainen Liver Pool -yhtyeen historiassa! Vaikka kyseessä onkin vain omakustanne... Suunnitelmissa oli kovasti päästä hiukan hulppeampiin tiloihin rämistelemään, mutta jouduimme aikataulusyistä tyytymään Kantiksen kellariin. Edellisestä kellarin keikasta jäi koko bändille hiukan ristiriitaiset fiilikset, jospa asiaan saataisiin korjaus tällä kertaa. No, ei oikeastaan saatu, mutta ihan hauskaa oli silti.
Maksa-altaan lisäksi soppaa sekoittamaan oli kaivettu jo ajat sitten kiertoradalta tipahtanut venäläinen avaruusasema Mir, joka näytti vanhasta iästään huolimatta yllättävän hyväkuntoiselta entiteetiltä. Pääesiintyjän paikalla kukkoilevina supertähtinä me saimme kunnian roudata kaiken soittokaman paikalle; tehtävä, jossa ilmentyi yllättävästä logistisen kaluston puutteesta seuraavia päänsärkykohtauksia. Ja hiukan muitakin kohtauksia, lyömäsoitinmaestro J-sus oli nimittäin tavanomaista enemmän edellisen illan dekadentista elämästä seuranneessa välikuolematilassa. Ei enää vähään aikaan Jallua...
Tsekkaaminen sujui mukavissa merkeissä, Mirin pojat olivat oikein leppoisaa työskentelyseuraa. Äänetkin saatiin ruuvailtua huomattavasti paremmiksi kuin viime kerralla, joten laatunsa puolesta olisi ainakin parempaa tavaraa tarjolla (no, miksei myös biisimateriaalin laadun puolesta). Hermostusta on hiukan ilmassa, setti nimittäin koostuu levyn kipaleiden lisäksi lähes täysin uudesta materiaalista. No, yhdentoista jälkeen lauteille (tai, no, lattialle) vaan veivaamaan, ei siinä muuta voi. Homma lähtee kankeasti käyntiin, käsittämättömät tempo-ongelmat ovat tosiasia. Välispiikit tulevat ulos epämääräisenä mössönä, ja sekä päävokalistin että taustalaulajan sävelkorvassa on vähintäänkin parantamisen varaa. Setin sekaan ripotellut vitsinpuolikkaat eivät saisi lämpiämään edes saunaa. Jännittävää kyllä, kun olemme enemmän tai vähemmän kuumottavasti kahlanneet "osaamamme" EP-biisit läpi, ennen soittamattomat uudet rallit lähtevät käyntiin aivan toisenlaisella sykkeellä, ja hommasta tulee ensimmäistä kertaa tänä iltana hauskaa. Yleisöä on kivasti, ja nimeltämainitsemattoman Dead Rabbit -yhtyeen jäsenistö kavereineen innostuu meuhkaamaan aika ansiokkaasti; näemme mm. lavalle käsillä kävelevän, hyvin humalaisen basistin. Toisin kuin yleensä, tällä kertaa encorea kuitenkin jopa vaaditaan, tosin siihenkin suunniteltu jippo ei oikein saa yleisössä vastakaikua.
Räminän jälkeen tunnelma on hiukan vaisu. Jotkut jäävät hiukan roudailemaan, loput lähtevät kotiinsa tuijottamaan seinään. Muutaman päivän objektiivisen pohtimisen jälkeen tulemme siihen tulokseen, että illasta riippumatta Kantiksen yleisfiilis taistelee aktiivisesti soittajien yleisfiilistä vastaan, joten vastaisuudessa jätämme ko. estradin väliin, ellei ole minkäänlaisia muita vaihtoehtoja. Tsorge!
SETTILISTA
Be Mine
A Gauntlet of Minds
Mermaid
The Dogmatist
Overdose
The Way Through
White Pigeon
Barricades
Codeine
-------
Get Out
maanantai 17. marraskuuta 2008
perjantai 17. lokakuuta 2008
Liberte, Helsinki 16.10.2008
YLLÄTYSKEIKKA TOUR HENKILÖKUNTA
Mika "Katos, osaan laulaa!" Monto - Laulu, kitara, jännitys
Vesa "Katos, osaan soittaa!" Ranta - Kitara, oikein soitto
Lauri "Mulla on huomenna vapaata, mutta en jää dokaamaan" Pesonen - Basso, liian pieneen autoon mahtuminen
Johannes "Kapulat jakoon" Susitaival - Rummut, taustalaulu, juopottelu
Heikki "Heikki" Niiranen - Miksaus, hyvän soundin taikominen, muu homoilu
Yllätyskeikka Libertessä! Tällaiset tapahtumat antavat lisää voimaa uskoa siihen, että tästä yhtyeestä ehkä joskus tuleekin jotain. Turkulainen Monitors Alive otti aivan yllättäen MySpacen kautta yhteyttä, että tarvittaisiin joku paikallinen akti lauteita lämmittelemään, ja tämähän pumppu lähtee mihin vaan. Paikalla oli myös New Deadline lahdesta. Nopealla treenauksella Maksa-Allas oli valmis sukeltamaan emo-rokin kummalliseen maailmaan.
Pienen kamasäädön jälkeen (allekirjoittaneen orkesteri toi paikalle kitara- ja bassokamat pyynnöstä, joita ei sitten tarvinnutkaan mihinkään) päästiin testailemaan soundia. Miksauskopissa oli tällä kertaa Stealing-yhtyeen "Heikki" (nimi muutettu), mies tuuraili ylensyönnistä ja juopottelusta sairaalassa toipuvaa Manne-Maksimaista. Ja äänimaisemahan oli aivan loistava! Liver Pool oli kuin halolla päähän lyöty lavasoundin ylivoimaisuudesta, ja ulkopuolellekin kuulosti kuulemma ihan mukavalta. Eikun vaan rock on ja hommiin!
Julisteessa lukee 21:00, mutta ihmisiä odotellaan puoleen asti. Paska sää verottaa yleisöstä ison osan, mutta minkäs sille mahtaa, pakko se on vetää kun on luvattu. Ja kovaahan vedetään! Yhtye on aivan liekeissä, ja yleisö (joskin hieman vähälukuinen) on myös hommassa mukana, tällaisia aplodeja ei ole vähään aikaan tässä kokoonpanossa kuultu. Lavalla tyypataan yhtä täysin uutta biisiä, ja kerran aiemmin soitettu, vaikeahko The Way Through saa vähän uutta verta. Setti painottuu rokimpaan materiaaliin, hidastelut on jätetty tällä kertaa treenikselle ihmettelemään - ja hyvä niin! Rumpalilta meinaa loppua kunto loppupuolella, ja uudet hevikapulat lentelevät pitkin maisemia, mutta se ei menoa haittaa. Laulutaiteilija Mika väittää heti keikan jälkeen, ettei enää pysty parempaan suoritukseen, ja se pitää pitkälti paikkansa - vaikkakin Mermaidin kohdalla koetaan pieniä kriisin hetkiä. Sama se, kaikki ovat sitä mieltä että tämä oli yksi parhaista keikoista orkesterin historiassa. Rock! Ja ehkä vähän "roll".
Arkikeikan todellisuuteen kuuluu yleensä se, että 3/4 yhtyeestä lähtee kotiinsa odottamaan seuraavan päivän "oikeita töitä", ja 1/4 yhtyeestä jää baariin elämään taiteilijaelämää ja tutustumaan ulkopaikkakunnan nuoriin lupauksiin. Niin nytkin. Monitors Aliven jannut ovat ainakin messissä, ja kuvaavat itselleen jonkinlaista kiertuevideota, jonne mainittu 1/4 Liver Poolista pääsee myös kommentoimaan. Kaljaa menee, ja laukussa olevat salmiakkikossut saavat baarinvaihtomatkalla kyytiä. Viimeisen litran tuopin jälkeen rumputaiteilija tekee onneksi viisaan ratkaisun, eikä lähde enää keskustaan jatkamaan leikkiä. Hyvä niin.
SETTILISTA
Intro (Ordinary)
Be Mine
The Way Through
A Gauntlet of Minds
White Pigeon
Mermaid
The Dogmatist
Get Out
-------
Mechanical
Mika "Katos, osaan laulaa!" Monto - Laulu, kitara, jännitys
Vesa "Katos, osaan soittaa!" Ranta - Kitara, oikein soitto
Lauri "Mulla on huomenna vapaata, mutta en jää dokaamaan" Pesonen - Basso, liian pieneen autoon mahtuminen
Johannes "Kapulat jakoon" Susitaival - Rummut, taustalaulu, juopottelu
Heikki "Heikki" Niiranen - Miksaus, hyvän soundin taikominen, muu homoilu
Yllätyskeikka Libertessä! Tällaiset tapahtumat antavat lisää voimaa uskoa siihen, että tästä yhtyeestä ehkä joskus tuleekin jotain. Turkulainen Monitors Alive otti aivan yllättäen MySpacen kautta yhteyttä, että tarvittaisiin joku paikallinen akti lauteita lämmittelemään, ja tämähän pumppu lähtee mihin vaan. Paikalla oli myös New Deadline lahdesta. Nopealla treenauksella Maksa-Allas oli valmis sukeltamaan emo-rokin kummalliseen maailmaan.
Pienen kamasäädön jälkeen (allekirjoittaneen orkesteri toi paikalle kitara- ja bassokamat pyynnöstä, joita ei sitten tarvinnutkaan mihinkään) päästiin testailemaan soundia. Miksauskopissa oli tällä kertaa Stealing-yhtyeen "Heikki" (nimi muutettu), mies tuuraili ylensyönnistä ja juopottelusta sairaalassa toipuvaa Manne-Maksimaista. Ja äänimaisemahan oli aivan loistava! Liver Pool oli kuin halolla päähän lyöty lavasoundin ylivoimaisuudesta, ja ulkopuolellekin kuulosti kuulemma ihan mukavalta. Eikun vaan rock on ja hommiin!
Julisteessa lukee 21:00, mutta ihmisiä odotellaan puoleen asti. Paska sää verottaa yleisöstä ison osan, mutta minkäs sille mahtaa, pakko se on vetää kun on luvattu. Ja kovaahan vedetään! Yhtye on aivan liekeissä, ja yleisö (joskin hieman vähälukuinen) on myös hommassa mukana, tällaisia aplodeja ei ole vähään aikaan tässä kokoonpanossa kuultu. Lavalla tyypataan yhtä täysin uutta biisiä, ja kerran aiemmin soitettu, vaikeahko The Way Through saa vähän uutta verta. Setti painottuu rokimpaan materiaaliin, hidastelut on jätetty tällä kertaa treenikselle ihmettelemään - ja hyvä niin! Rumpalilta meinaa loppua kunto loppupuolella, ja uudet hevikapulat lentelevät pitkin maisemia, mutta se ei menoa haittaa. Laulutaiteilija Mika väittää heti keikan jälkeen, ettei enää pysty parempaan suoritukseen, ja se pitää pitkälti paikkansa - vaikkakin Mermaidin kohdalla koetaan pieniä kriisin hetkiä. Sama se, kaikki ovat sitä mieltä että tämä oli yksi parhaista keikoista orkesterin historiassa. Rock! Ja ehkä vähän "roll".
Arkikeikan todellisuuteen kuuluu yleensä se, että 3/4 yhtyeestä lähtee kotiinsa odottamaan seuraavan päivän "oikeita töitä", ja 1/4 yhtyeestä jää baariin elämään taiteilijaelämää ja tutustumaan ulkopaikkakunnan nuoriin lupauksiin. Niin nytkin. Monitors Aliven jannut ovat ainakin messissä, ja kuvaavat itselleen jonkinlaista kiertuevideota, jonne mainittu 1/4 Liver Poolista pääsee myös kommentoimaan. Kaljaa menee, ja laukussa olevat salmiakkikossut saavat baarinvaihtomatkalla kyytiä. Viimeisen litran tuopin jälkeen rumputaiteilija tekee onneksi viisaan ratkaisun, eikä lähde enää keskustaan jatkamaan leikkiä. Hyvä niin.
SETTILISTA
Intro (Ordinary)
Be Mine
The Way Through
A Gauntlet of Minds
White Pigeon
Mermaid
The Dogmatist
Get Out
-------
Mechanical
maanantai 15. syyskuuta 2008
Pulustudio, Helsinki, 14.9.2008
Toinen studiopäivä häämöttää horisontissa. Työn alla ovat tällä kertaa kaikki laulut, soittohommat on saatu jo edellisenä päivänä tarpeeksi purkkiin - vaikkakin pari ideaa hiipii kuin varkain liian myöhään illalla suupielestä ulos. No, ensi kerralla sitten. Vaikka mikrofonin ääressä ovatkin vain Mika ja Johannes, on koko poppoo raahautunut studiolle kuluttamaan sunnuntaipäivää. Yhtyeen ei-vokalisoiva osasto katsoo ensin netti-teeveestä formulaa, jonka jälkeen siirtyy pelaamaan Playstationilla formulaa. Mitä ihmeen porukkaa tähän bändiin on oikein haalittu, häh?
Eipä niistä määkimisistä ja kailotuksista juuri voi paljon sanoa. Laulajatähdet huomaavat nykyäänityksen raadollisuuden, kun Melodyne venyy ja paukkuu P. Pentikäisen käsittelyssä. Taustalaulajan flunssa meinaa haitata suorituksia aika rankalla kädellä, ja muutama idea joudutaan melkein jättämään pois; vasta myöhään illalla mies uskaltautuu kokeilemaan esimerkiksi Mermaidin kertosäkeiden taustoja. Työpäivän valuessa eteenpäin studiomies tarjoaa myös omaa panostaan laulusovituksiin, ja meininki alkaa ns. "lähteä lapasesta". Iltayhdentoista paikkeilla huomaamme tarkkaamossa kuuntelevamme yhtyettä nimeltään Liver von Hertzen Pool - ja pitävämme siitä äärimmäisen paljon. Lisää falsettikuoroja! Enemmän!Kovempaa!
Illan lopuksi vetelemme hiukan miksaukseen vaikuttavia linjoja - eli lähinnä efektoimme kitaroita ja lauluja. Pienen suunnittelusession jälkeen väsyneet, mutta onnelliset rocktähdet lähtevät kotiin, ja jäävät kauhunsekaisella jännityksellä odottamaan mitä tuleman pitää. Pulustudio on aivan ehdoton paikka, jäljestä tuli huomattavasti parempaa kuin mitä uskalsimme odottaa, ja biisejä tuli nauhoitettua määrällisesti luultua enemmän. Lisäksi alun alkaen vitsiksi kehitetty Mermaid alkaa pahasti näyttää hitiltä, ainakin Pentikäinen povailee taskuumme jo miljoonia. Tästä on hyvä jatkaa.
Nauhoitetut kappaleet
A Gauntlet of Minds
Stay (työnimi)
Barefaced
Overdose
Mermaid
Torn (työnimi)
Eipä niistä määkimisistä ja kailotuksista juuri voi paljon sanoa. Laulajatähdet huomaavat nykyäänityksen raadollisuuden, kun Melodyne venyy ja paukkuu P. Pentikäisen käsittelyssä. Taustalaulajan flunssa meinaa haitata suorituksia aika rankalla kädellä, ja muutama idea joudutaan melkein jättämään pois; vasta myöhään illalla mies uskaltautuu kokeilemaan esimerkiksi Mermaidin kertosäkeiden taustoja. Työpäivän valuessa eteenpäin studiomies tarjoaa myös omaa panostaan laulusovituksiin, ja meininki alkaa ns. "lähteä lapasesta". Iltayhdentoista paikkeilla huomaamme tarkkaamossa kuuntelevamme yhtyettä nimeltään Liver von Hertzen Pool - ja pitävämme siitä äärimmäisen paljon. Lisää falsettikuoroja! Enemmän!Kovempaa!
Illan lopuksi vetelemme hiukan miksaukseen vaikuttavia linjoja - eli lähinnä efektoimme kitaroita ja lauluja. Pienen suunnittelusession jälkeen väsyneet, mutta onnelliset rocktähdet lähtevät kotiin, ja jäävät kauhunsekaisella jännityksellä odottamaan mitä tuleman pitää. Pulustudio on aivan ehdoton paikka, jäljestä tuli huomattavasti parempaa kuin mitä uskalsimme odottaa, ja biisejä tuli nauhoitettua määrällisesti luultua enemmän. Lisäksi alun alkaen vitsiksi kehitetty Mermaid alkaa pahasti näyttää hitiltä, ainakin Pentikäinen povailee taskuumme jo miljoonia. Tästä on hyvä jatkaa.
Nauhoitetut kappaleet
A Gauntlet of Minds
Stay (työnimi)
Barefaced
Overdose
Mermaid
Torn (työnimi)
sunnuntai 14. syyskuuta 2008
Pulustudio, Helsinki, 13.9.2008
Liver Pool-yhtyeen ensimmäinen virallinen studiopäivä käynnistyy leppoisasti huonon huumorin ja kamojen siirtelyn merkeissä. Pulustudio on Helsingin Vallilassa sijaitseva mukavasti varusteltu ja muutenkin leppoisa paikka, ja studion isäntä P. Pentikäinen on työmoraaliltaan rautainen ammattilainen. Onneksi Liver Pool voi täyttää tilan neljällä amatöörillä, joten balanssi löytyy helposti.
Kamojen pystytyksen, kahvinjuonnin ja kauko-ohjattavan helikopterin etsimisen jälkeen pääsemme itse asiaan. Ensimmäinen nauhoitettavista biiseistä, A Gauntlet of Minds, menee kuin vettä vaan, ja äänimaailma on hyvin kohdallaan. Sen jälkeen yhtye juokseekin pää edellä seinään, johon on ruuvattu kyltti "täällä soitamme tasaisella tempolla", ja muutaman tunnin sisällä hermot alkavat olla huomattavasti kireämmällä. Porukka kun ei oikein ole tottunut klikin kanssa soittamiseen, ja monet äänitettävistä kappaleista ovat tässä suhteessa hiukan hankalia rytmivaihdoksineen sun muineen. Barefacedin kohdalla Johannes ja Lauri haluavat jo heivata koko kipaleen, mutta onneksi Pentikäisen moraalinnostatusyritykset ottavat tuulta alleen, ja yhtye selviää tästäkin etapista enemmän tai vähemmän kunnialla.
Kebab-tauon jälkeen Liver Poolin jäsenistö olisi jo valmis jatkamaan päällekkäisäänityksien parissa, mutta studion isäntä on eri mieltä, ja purkkiin laitetaankin kaikkien odotusten vastaisesti kolme biisiä lisää, jotka menevät vielä yhdellä-kahdella otolla kaikki. Biisiläjästä löytyy myös kaikkien yhtäaikaiseksi riemuksi sekä hirvitykseksi Mermaid, josta tulee varma hitti, joskin kyseenalainen sellainen... biisi on sen verran härski, että se päätetään julkaista erillisenä sinkkuna, jos ollenkaan. Hetken kitaraäänitysten jälkeen basisti komennetaan kotiin - joskin noin tunnin päästä kuulemme, että mies on vetänyt siinä ajassa valkoviinipullon ja on kuulemma ihan rikki. Iltamyöhällä yhtyeen kultakurkkukaksikko innostuu vetämään kaikkiin kuuuteen biisiin vielä demolaulut referenssiksi seuraavalle päivälle. Perhana, hyvältähän ne biisit kuulostavat, taisi odotukset ylittyä kertaheitolla.
12 tuntia takana yhtyeen historian ensimmäisenä "oikeana" studiopäivänä, ja pää on totaalisen tyhjä. Sunnuntaina vedetään laulut ja loppuviilaukset, miksaukset sitten myöhemmin. Tästä tulee timanttista tavaraa, pysykää kuulolla.
Kamojen pystytyksen, kahvinjuonnin ja kauko-ohjattavan helikopterin etsimisen jälkeen pääsemme itse asiaan. Ensimmäinen nauhoitettavista biiseistä, A Gauntlet of Minds, menee kuin vettä vaan, ja äänimaailma on hyvin kohdallaan. Sen jälkeen yhtye juokseekin pää edellä seinään, johon on ruuvattu kyltti "täällä soitamme tasaisella tempolla", ja muutaman tunnin sisällä hermot alkavat olla huomattavasti kireämmällä. Porukka kun ei oikein ole tottunut klikin kanssa soittamiseen, ja monet äänitettävistä kappaleista ovat tässä suhteessa hiukan hankalia rytmivaihdoksineen sun muineen. Barefacedin kohdalla Johannes ja Lauri haluavat jo heivata koko kipaleen, mutta onneksi Pentikäisen moraalinnostatusyritykset ottavat tuulta alleen, ja yhtye selviää tästäkin etapista enemmän tai vähemmän kunnialla.
Kebab-tauon jälkeen Liver Poolin jäsenistö olisi jo valmis jatkamaan päällekkäisäänityksien parissa, mutta studion isäntä on eri mieltä, ja purkkiin laitetaankin kaikkien odotusten vastaisesti kolme biisiä lisää, jotka menevät vielä yhdellä-kahdella otolla kaikki. Biisiläjästä löytyy myös kaikkien yhtäaikaiseksi riemuksi sekä hirvitykseksi Mermaid, josta tulee varma hitti, joskin kyseenalainen sellainen... biisi on sen verran härski, että se päätetään julkaista erillisenä sinkkuna, jos ollenkaan. Hetken kitaraäänitysten jälkeen basisti komennetaan kotiin - joskin noin tunnin päästä kuulemme, että mies on vetänyt siinä ajassa valkoviinipullon ja on kuulemma ihan rikki. Iltamyöhällä yhtyeen kultakurkkukaksikko innostuu vetämään kaikkiin kuuuteen biisiin vielä demolaulut referenssiksi seuraavalle päivälle. Perhana, hyvältähän ne biisit kuulostavat, taisi odotukset ylittyä kertaheitolla.
12 tuntia takana yhtyeen historian ensimmäisenä "oikeana" studiopäivänä, ja pää on totaalisen tyhjä. Sunnuntaina vedetään laulut ja loppuviilaukset, miksaukset sitten myöhemmin. Tästä tulee timanttista tavaraa, pysykää kuulolla.
perjantai 12. syyskuuta 2008
Pulustudio, Helsinki, intro, (12.9.2008)
Heipä hei nutipäät, huomenna mennään studioon. Studiosessioista saattaa tulla suunniteltua pidempiä, joten pitäkää varanne, lopputuloksena saattaa olla mikä tahansa biisimäärä väliltä 3-6. Kirjoittaja ei tiedä, mitä muut bändin jäsenet tällä hetkellä tekevät, joten asiaa ei voi kommentoida sen enempää. Mutta studiosta on tarkoitus kirjoitella tähän mediaan kaikenlaista huomisesta lähtien, joten be here or be somewhere else!
Ainoa asia, mitä pystyn tässä vaiheessa sanomaan, on se, että ainakin osa yhtyeestämme aikoo tuoda mukanansa seuraavanlaisia referenssejä soundimaailmaa tutkiessaan:
Demokraattinen mielipide äänimaailmasta (lue: helevetinmoinen riita)
Steve Albinin tuotannollinen näkemys
Kiistely kaupallisuuden ja yksilöllisyyden eroista
ja referenssilevyjä (ei missään merkittävässä järjestyksessä) on tähän mennessä kertynyt seuraavanlaisesti:
Metallica - Load
U2 - How to Dismantle an Atomic Bomb
Pearl Jam - Binaural
CMX - Isohaara
Porcupine Tree - Stupid Dream
Ismo Alanko Säätiö - Minä ja Pojat
Lapko - Young Desire
Foo Fighters - Echoes, Silence, Patience & Grace
Ainoa asia, mitä pystyn tässä vaiheessa sanomaan, on se, että ainakin osa yhtyeestämme aikoo tuoda mukanansa seuraavanlaisia referenssejä soundimaailmaa tutkiessaan:
Demokraattinen mielipide äänimaailmasta (lue: helevetinmoinen riita)
Steve Albinin tuotannollinen näkemys
Kiistely kaupallisuuden ja yksilöllisyyden eroista
ja referenssilevyjä (ei missään merkittävässä järjestyksessä) on tähän mennessä kertynyt seuraavanlaisesti:
Metallica - Load
U2 - How to Dismantle an Atomic Bomb
Pearl Jam - Binaural
CMX - Isohaara
Porcupine Tree - Stupid Dream
Ismo Alanko Säätiö - Minä ja Pojat
Lapko - Young Desire
Foo Fighters - Echoes, Silence, Patience & Grace
Factory, Helsinki, 29.8.2008
Rock'n'roll. Vanha kunnon Factory, ja luultavasti viimeistä kertaa, rafla on nimittäin vissiin vaihtamassa omistajaa. Vanha punk-luola kokee muodonmuutoksen, ja tilaisuutta juhlistamaan (ainakin Liver Poolin kannalta) on haalittu kasaan Joensuusta asti, paikalla ovat metelöimässä nimittäin myös rouhea rock-bändi Still Ill Helsingistä sekä itärajalta raijattu Snow White's Poison Bite, joka edustaa kansakuntamme hiukan marginaalisti nuorempaa osastoa emocore-rähjäämisellään. Allekirjoittaneen orkesteri on valmistautunut illan koitokseen kahdella ennenkuulumattomalla kipaleella, ja jännitysmomentti on hiukan astetta korkeammalla. Soundcheckiä ei ole, laulaja on diivailemassa juhlateltassa kaikenlaisen homomusiikin parissa, joten leikkiin lähdetään aikalailla ilman minkäänlaista turvaverkkoa. Onneksi ei ole tarvinnut roudata kamoja itse...
Still Ill onnistuu lämmittelemään lauteet aika kuumiksi (ja kovavolyymisiksi), ja laulajakin saapuu paikalle, joskin ehkä tapahtuman vakavuuden huomioon ottaen hiukan turhan suuressa laitamyötäisessä. Homma saadaan kuitenkin käyntiin, ja ihan hyvä keikkahan siitä tulee, yleisöäkin on mukavasti. Muutama eturivin naispuolinen henkilö innostuu setin loppupuolella jopa tanssahtelemaan. Olisivat vaan innostuneet aiemmin, helevata, tällä kertaa kun Liver Poolin setti oli tarkoituksella hiukan tavanomaista lyhyempi. Puoliväkisin vedetyn encoren jälkeen homma on purkissa, ja fiilis on hiukan ristiriitainen. Ihan hyvä keikka, uudetkin biisit menivät yllättävän hyvin (vaikkeivat yllättäen yleisössä herättäneetkään suurempaa hurmiota), mutta hermoissa ei ole ihan täysin sitä tavanomaista kutinaa. Paikalla oli Joensuun poikien toimesta myös jotain Poko Recordsin silmäätekeviä, mutta yllättäen ukkelit eivät paljon maksa-altaaseen viitsineet sukeltaa. No, tuleva studiosessio varmaan vie suurimman osan ainakin allekirjoittaneen ajatuksista. Keikan jälkeen pidetään hyvin lyhyt palaveri ulkona, ja ihmiset katoilevat taas vaihteeksi omille teilleen. Ainoa mitä tämän kirjoittaja pystyy illan sinänsä sekavasta jatkosta sanomaan on se, että rumpalin kohdalla siihen liittyi paljon AC/DC:tä ja vähän vaatteita.
Muutaman kuukauden keikkatauon jälkeen tämä oli ihan mukiinmenevä veto, mutta arvailen että vasta seuraavalla keikalla päästään taas kunnolla vauhtiin. No, uuden EP:n voimilla siinä vaiheessa varmaan sitten. Studiosta saamme ehkä kommentointia koko bändin voimin.
SETTILISTA
Ordinary
Torn
A Gauntlet of Minds
The Way Through
Mechanical
Barefaced
-------
Stay
Mermaid
Still Ill onnistuu lämmittelemään lauteet aika kuumiksi (ja kovavolyymisiksi), ja laulajakin saapuu paikalle, joskin ehkä tapahtuman vakavuuden huomioon ottaen hiukan turhan suuressa laitamyötäisessä. Homma saadaan kuitenkin käyntiin, ja ihan hyvä keikkahan siitä tulee, yleisöäkin on mukavasti. Muutama eturivin naispuolinen henkilö innostuu setin loppupuolella jopa tanssahtelemaan. Olisivat vaan innostuneet aiemmin, helevata, tällä kertaa kun Liver Poolin setti oli tarkoituksella hiukan tavanomaista lyhyempi. Puoliväkisin vedetyn encoren jälkeen homma on purkissa, ja fiilis on hiukan ristiriitainen. Ihan hyvä keikka, uudetkin biisit menivät yllättävän hyvin (vaikkeivat yllättäen yleisössä herättäneetkään suurempaa hurmiota), mutta hermoissa ei ole ihan täysin sitä tavanomaista kutinaa. Paikalla oli Joensuun poikien toimesta myös jotain Poko Recordsin silmäätekeviä, mutta yllättäen ukkelit eivät paljon maksa-altaaseen viitsineet sukeltaa. No, tuleva studiosessio varmaan vie suurimman osan ainakin allekirjoittaneen ajatuksista. Keikan jälkeen pidetään hyvin lyhyt palaveri ulkona, ja ihmiset katoilevat taas vaihteeksi omille teilleen. Ainoa mitä tämän kirjoittaja pystyy illan sinänsä sekavasta jatkosta sanomaan on se, että rumpalin kohdalla siihen liittyi paljon AC/DC:tä ja vähän vaatteita.
Muutaman kuukauden keikkatauon jälkeen tämä oli ihan mukiinmenevä veto, mutta arvailen että vasta seuraavalla keikalla päästään taas kunnolla vauhtiin. No, uuden EP:n voimilla siinä vaiheessa varmaan sitten. Studiosta saamme ehkä kommentointia koko bändin voimin.
SETTILISTA
Ordinary
Torn
A Gauntlet of Minds
The Way Through
Mechanical
Barefaced
-------
Stay
Mermaid
torstai 3. heinäkuuta 2008
River Deep R'B Festival, Kotka 28.6.2008
LIVER POOL SPRING TOUR 2008
Mika "Monto" Monto - kitara, laulu ja itsesensuuri
Vesa "Väiski" Ranta - kitara, bluesin soitto
Lauri "Largo" Pesonen - basso, epäily
Johannes "Jeesus" Susitaival - rummut, laulu, Tuskailu
Liver Pool-yhtyeen kevätkiertue päättyy asianmukaisesti festivaalikeikalle - kyseessä tosin on erittäin pieni festivaali. No, ensimmäinen festarikeikka on aina ensimmäinen, joten ei sovi niuhottaa. Tapahtuman nimi ja sijainti hieman huvittavat jokseenkin erityyppiselle yleisölle soittamaan tottunutta orkesteria, mutta mitäs tuosta. Saattaa mennä porukalla tosin aamukahvit vähän väärään rööriin... Eikun autoon ja nokka kohti Kotkaa, tai tarkemmin sanottuna pistettä keskellä metsää noin 7 km kaupungista. Kukin tulee tahoiltaan, rumpali suoraan Tuska-festivaaleilta ja kitaristi joltain mökkireissulta. Olo on hiukan psykedeelinen. Ulkona paistaa aurinko ja on pirun kuuma, joten puitteet ovat ainakin kohdallaan.
Paikka on kohdallaan - festari on vanhan ravintolaksi muutetun huvilan takapihalla olevalla lavalla Kymijoen rannalla. Mahtavation! Backline osoittautuu toimivaksi, joten eikun kamat pystyyn ja soundtsekkiä tekemään. Lavasoundi on loistava, ja meininki sen kun nousee. Takahuonetarjoilukin pelaa mainiosti, ja soittomoraali alkaa olla varsin korkealla, olkoonkin että Liver Pool on päivän ensimmäinen yhtye, ei soita bluesia, ja paikalle ei ole odotettavissa vielä keskellä päivää paljoakaan yleisöä. Järjestäjä haluaisi venyttää aloitusaikaa, mutta se ei oikein passaa muutamalle kiireiselle yhtyeen jäsenelle, joten soitettava on. Settilista riittää hädin tuskin täyttämään tunnin slottia - varsinkin kun keikan jälkeen yhtye tajuaa, että unohti lisätä siihen eräänkin biisin. No, tämä on nähty ennenkin, joten se ei menoa haittaa. Kova boogie vaan päälle. Päätämme fiiliksen kunniaksi rukkailla settiin kaikenlaista kikkailua vaihtelevalla menestyksellä, väliin tungetaan kaikenlaista outoa sekoilua Foo Fightersistä lähtien. Tiesittekö muuten, että yhtä lukuunottamatta kaikki Liver Pool-yhtyeen biisit kertovat merikalastuksesta? Se yksi kertoo merenneidoista.
Aloitamme ensimmäistä kertaa yhtyeen historian aikana puolikkaalla miehistöllä, basisti ja rumpali saapuvat lavalle vasta ensimmäisen biisin jälkeen. Sitten pistetäänkin rokki soimaan, ja hiljakseen paikalle valunut yleisö on meiningissä mukana, vaikka emme ihan bluesia soitakaan - paitsi muutaman tahdin setin puolivälissä ihan festivaalin nimen takia. Muutamaan väliin väännetty hevimetelöinti saa osakseen hieman laimeampaa vastaanottoa, mutta yleensä ottaen katsojat ovat hommassa mukana. Soitto on helevatan mukavaa, lava on todella tilava ja fiilis on katossa. Keikan jälkeen paikallinen keski-ikäistynyt rokkiurpo kavereineen kiittelee vuolaasti, joskin hiukan humalaisesti. Muunkin yleisön kommentointi on erittäin positiivista. Sääli että Montoa lukuunottamatta muun yhtyeen täytyy poistua paikalta, joten safkat naamariin ja autoon homehtumaan. Lauri ja Johannes toteavat takaisintulomatkalla, että Plutonium 74:n Loppulaulu on ehkä maailman paras biisi, ja tuuttaavat sitä koko matkan repeatilla.
Keikka meni muuten myös videolle, joten liikkuvaa kuvaa saattaa olla jossain vaiheessa katsottavana, jos katsomme sen aiheelliseksi. Liver Pool pitää nyt pienen kesätauon, nähään syssymmällä.
SETTILISTA
Ordinary (intro)
Stay
Everest
Overdose
Problem
Gone
Every You Every Me
With Nails
Barefaced
Mechanical
Mermaid
-------
Get Out
Mika "Monto" Monto - kitara, laulu ja itsesensuuri
Vesa "Väiski" Ranta - kitara, bluesin soitto
Lauri "Largo" Pesonen - basso, epäily
Johannes "Jeesus" Susitaival - rummut, laulu, Tuskailu
Liver Pool-yhtyeen kevätkiertue päättyy asianmukaisesti festivaalikeikalle - kyseessä tosin on erittäin pieni festivaali. No, ensimmäinen festarikeikka on aina ensimmäinen, joten ei sovi niuhottaa. Tapahtuman nimi ja sijainti hieman huvittavat jokseenkin erityyppiselle yleisölle soittamaan tottunutta orkesteria, mutta mitäs tuosta. Saattaa mennä porukalla tosin aamukahvit vähän väärään rööriin... Eikun autoon ja nokka kohti Kotkaa, tai tarkemmin sanottuna pistettä keskellä metsää noin 7 km kaupungista. Kukin tulee tahoiltaan, rumpali suoraan Tuska-festivaaleilta ja kitaristi joltain mökkireissulta. Olo on hiukan psykedeelinen. Ulkona paistaa aurinko ja on pirun kuuma, joten puitteet ovat ainakin kohdallaan.
Paikka on kohdallaan - festari on vanhan ravintolaksi muutetun huvilan takapihalla olevalla lavalla Kymijoen rannalla. Mahtavation! Backline osoittautuu toimivaksi, joten eikun kamat pystyyn ja soundtsekkiä tekemään. Lavasoundi on loistava, ja meininki sen kun nousee. Takahuonetarjoilukin pelaa mainiosti, ja soittomoraali alkaa olla varsin korkealla, olkoonkin että Liver Pool on päivän ensimmäinen yhtye, ei soita bluesia, ja paikalle ei ole odotettavissa vielä keskellä päivää paljoakaan yleisöä. Järjestäjä haluaisi venyttää aloitusaikaa, mutta se ei oikein passaa muutamalle kiireiselle yhtyeen jäsenelle, joten soitettava on. Settilista riittää hädin tuskin täyttämään tunnin slottia - varsinkin kun keikan jälkeen yhtye tajuaa, että unohti lisätä siihen eräänkin biisin. No, tämä on nähty ennenkin, joten se ei menoa haittaa. Kova boogie vaan päälle. Päätämme fiiliksen kunniaksi rukkailla settiin kaikenlaista kikkailua vaihtelevalla menestyksellä, väliin tungetaan kaikenlaista outoa sekoilua Foo Fightersistä lähtien. Tiesittekö muuten, että yhtä lukuunottamatta kaikki Liver Pool-yhtyeen biisit kertovat merikalastuksesta? Se yksi kertoo merenneidoista.
Aloitamme ensimmäistä kertaa yhtyeen historian aikana puolikkaalla miehistöllä, basisti ja rumpali saapuvat lavalle vasta ensimmäisen biisin jälkeen. Sitten pistetäänkin rokki soimaan, ja hiljakseen paikalle valunut yleisö on meiningissä mukana, vaikka emme ihan bluesia soitakaan - paitsi muutaman tahdin setin puolivälissä ihan festivaalin nimen takia. Muutamaan väliin väännetty hevimetelöinti saa osakseen hieman laimeampaa vastaanottoa, mutta yleensä ottaen katsojat ovat hommassa mukana. Soitto on helevatan mukavaa, lava on todella tilava ja fiilis on katossa. Keikan jälkeen paikallinen keski-ikäistynyt rokkiurpo kavereineen kiittelee vuolaasti, joskin hiukan humalaisesti. Muunkin yleisön kommentointi on erittäin positiivista. Sääli että Montoa lukuunottamatta muun yhtyeen täytyy poistua paikalta, joten safkat naamariin ja autoon homehtumaan. Lauri ja Johannes toteavat takaisintulomatkalla, että Plutonium 74:n Loppulaulu on ehkä maailman paras biisi, ja tuuttaavat sitä koko matkan repeatilla.
Keikka meni muuten myös videolle, joten liikkuvaa kuvaa saattaa olla jossain vaiheessa katsottavana, jos katsomme sen aiheelliseksi. Liver Pool pitää nyt pienen kesätauon, nähään syssymmällä.
SETTILISTA
Ordinary (intro)
Stay
Everest
Overdose
Problem
Gone
Every You Every Me
With Nails
Barefaced
Mechanical
Mermaid
-------
Get Out
tiistai 17. kesäkuuta 2008
Liberte, Helsinki 10.6.2008
LIVER POOL SPRING TOUR 2008
Mika "Monto" Monto - kitara, laulu tai sen puute
Vesa "Väiski" Ranta - kitara, virnuilu
Lauri "Largo" Pesonen - basso, jalkavammat
Johannes "Jeesus" Susitaival - rummut, laulu, väärin soitto
Mikko "Manne" Maksimainen - miksaus, paikalta poistuminen
Nyt on Liver Pool-yhtyeen panokset korkeammalla kuin kertaakaan aiemmin. Liberte on tähänastisista keikkapaikoistamme sekä puitteiltaan paras että vaativin, joten soiton pitäisi olla kohdallaan ja meininki pitäisi saada kattoon. Päätämme vetää edellisenä päivänä lämmittelytreenit, joissa pistetään samalla settilistaa enemmän tai vähemmän uusiksi. Muutamat ajat sitten soitetut biisit otetaan luomaan epävarmuutta soittajien puolella ja sekavuutta yleisön puolella. Treenaus sujuu kuitenkin hyvin, ja luottamus on kova. Tiistai-ilta ei tosin anna kovin suuria toiveita yleisön koolle, mutta tapahtumaa on ainakin mainostettu tarpeeksi.
Libertessä on keikkamyyjän puolesta käytössä hieman edellisen illan kalustoa, tarkemmin ottaen rummut sekä yksi rantasauna. Asia helpottaa roudaamista huomattavasti, ja nopean roudauksen sekä äänenpaineen tarkastuksen jälkeen yhtye rupeaa relaamaan ja odottelemaan valtavaa ihailijajoukkoa saapuvaksi paikalle. Paikalla on täysin kuollutta. Laulaja katoaa jonnekin saapuakseen onneksi takaisin, ja muutaman oluen sekä screeniltä tulevan jalkapallo-ottelun siivittämänä soittoaika tulee pian vastaan. Yleisöä on onneksi saapunut hieman paikalle soittoaikaan mennessä, ja vaikka ihmisiä ei ole ehkä ihan niin paljon kuin toivoisi niin vedettävähän se on, sitä varten tänne ollaan tultu.
Setti starttaa hiukan nihkeissä tunnelmissa. Mikan laulumonitoreista ei tule koko keikan aikana ulos pihaustakaan, ja rumpalin lainakalusto tuntuu hieman oudolta pienuudessaan. Miksaaja on myös kaluston kanssa jokseenkin hukassa, mies kun ei kerinnyt oikein soundtsekkiin mukaan. Hiukan venyteltyään Maksa-allas rupeaa kuitenkin lämpiämään tilanteelle, ja pienet puutteet eivät tunnu enää missään, vaikka välillä soitto ja laulu menevätkin aika lailla metsään. Fiilis alkaa olla kohdallaan, ja paikalle saapuu myös lisää ihmisiä, mikä nostaa tunnelmaa entisestään. Välispiikit ovat pelkkää siansaksaa. "Costa del Sol fuego!", julistaa yhtye ja soittaa rokkia kuuman groovaavissa tunnelmissa. Yleisökin on mukana toiminnassa, ja vaikka jostain täysin mystisestä syystä laulajamme kitaranuppi tipahtaa setin puolivälin tienoilla basistin jalalle (jota muu yhtye ei jostain vielä mystisemmästä syystä edes huomaa) menestystä ei voi estää. Ennen encorea nähdyt tissit laittavat etulavalla hikoilevat rokkitähdet aivan sekaisin (taka-alalla ollut rumpali ei nähnyt silmälasien puutteesta mitään, vaikka tissejä itse vaatikin), ja muutamat viimeiset biisit vedetään aivan puhtaasti tunteella. Nyt alkaa olo olla rock!
Keikan jälkeen kunto loppuu. Risuja ja ruusuja tulee sieltä täältä, onneksi muutamat tärkeimmistä tahoista kehuvat vuolaasti. Päätämme keskittää entistä enemmän huomiota monitorointiin, se kun on aina tupannut jostain tuntemattomasta syystä kusemaan. Pienen palaverin jälkeen puolet jäsenistöstä suuntaa kotio, ja toinen puoli päätyy lyhyehkön Kallio-kierroksen jälkeen myöskin unten maille. Ei jaksa juhlia, vaikka touhu olikin mahtavaa. Eiköhän tässä kerkiä vielä, Kotkassa on vielä parin viikon päästä kiertueen viimeinen keikka ja välissä muutamien jäsenten pitäisi selvitä muun muassa Provinssirockista.
SETTILISTA
Stay
Everest
A Gauntlet of Minds
Overdose
Problem
Gone
With Nails
Barefaced
Mechanical
-------
Mermaid
Get Out
Mika "Monto" Monto - kitara, laulu tai sen puute
Vesa "Väiski" Ranta - kitara, virnuilu
Lauri "Largo" Pesonen - basso, jalkavammat
Johannes "Jeesus" Susitaival - rummut, laulu, väärin soitto
Mikko "Manne" Maksimainen - miksaus, paikalta poistuminen
Nyt on Liver Pool-yhtyeen panokset korkeammalla kuin kertaakaan aiemmin. Liberte on tähänastisista keikkapaikoistamme sekä puitteiltaan paras että vaativin, joten soiton pitäisi olla kohdallaan ja meininki pitäisi saada kattoon. Päätämme vetää edellisenä päivänä lämmittelytreenit, joissa pistetään samalla settilistaa enemmän tai vähemmän uusiksi. Muutamat ajat sitten soitetut biisit otetaan luomaan epävarmuutta soittajien puolella ja sekavuutta yleisön puolella. Treenaus sujuu kuitenkin hyvin, ja luottamus on kova. Tiistai-ilta ei tosin anna kovin suuria toiveita yleisön koolle, mutta tapahtumaa on ainakin mainostettu tarpeeksi.
Libertessä on keikkamyyjän puolesta käytössä hieman edellisen illan kalustoa, tarkemmin ottaen rummut sekä yksi rantasauna. Asia helpottaa roudaamista huomattavasti, ja nopean roudauksen sekä äänenpaineen tarkastuksen jälkeen yhtye rupeaa relaamaan ja odottelemaan valtavaa ihailijajoukkoa saapuvaksi paikalle. Paikalla on täysin kuollutta. Laulaja katoaa jonnekin saapuakseen onneksi takaisin, ja muutaman oluen sekä screeniltä tulevan jalkapallo-ottelun siivittämänä soittoaika tulee pian vastaan. Yleisöä on onneksi saapunut hieman paikalle soittoaikaan mennessä, ja vaikka ihmisiä ei ole ehkä ihan niin paljon kuin toivoisi niin vedettävähän se on, sitä varten tänne ollaan tultu.
Setti starttaa hiukan nihkeissä tunnelmissa. Mikan laulumonitoreista ei tule koko keikan aikana ulos pihaustakaan, ja rumpalin lainakalusto tuntuu hieman oudolta pienuudessaan. Miksaaja on myös kaluston kanssa jokseenkin hukassa, mies kun ei kerinnyt oikein soundtsekkiin mukaan. Hiukan venyteltyään Maksa-allas rupeaa kuitenkin lämpiämään tilanteelle, ja pienet puutteet eivät tunnu enää missään, vaikka välillä soitto ja laulu menevätkin aika lailla metsään. Fiilis alkaa olla kohdallaan, ja paikalle saapuu myös lisää ihmisiä, mikä nostaa tunnelmaa entisestään. Välispiikit ovat pelkkää siansaksaa. "Costa del Sol fuego!", julistaa yhtye ja soittaa rokkia kuuman groovaavissa tunnelmissa. Yleisökin on mukana toiminnassa, ja vaikka jostain täysin mystisestä syystä laulajamme kitaranuppi tipahtaa setin puolivälin tienoilla basistin jalalle (jota muu yhtye ei jostain vielä mystisemmästä syystä edes huomaa) menestystä ei voi estää. Ennen encorea nähdyt tissit laittavat etulavalla hikoilevat rokkitähdet aivan sekaisin (taka-alalla ollut rumpali ei nähnyt silmälasien puutteesta mitään, vaikka tissejä itse vaatikin), ja muutamat viimeiset biisit vedetään aivan puhtaasti tunteella. Nyt alkaa olo olla rock!
Keikan jälkeen kunto loppuu. Risuja ja ruusuja tulee sieltä täältä, onneksi muutamat tärkeimmistä tahoista kehuvat vuolaasti. Päätämme keskittää entistä enemmän huomiota monitorointiin, se kun on aina tupannut jostain tuntemattomasta syystä kusemaan. Pienen palaverin jälkeen puolet jäsenistöstä suuntaa kotio, ja toinen puoli päätyy lyhyehkön Kallio-kierroksen jälkeen myöskin unten maille. Ei jaksa juhlia, vaikka touhu olikin mahtavaa. Eiköhän tässä kerkiä vielä, Kotkassa on vielä parin viikon päästä kiertueen viimeinen keikka ja välissä muutamien jäsenten pitäisi selvitä muun muassa Provinssirockista.
SETTILISTA
Stay
Everest
A Gauntlet of Minds
Overdose
Problem
Gone
With Nails
Barefaced
Mechanical
-------
Mermaid
Get Out
maanantai 2. kesäkuuta 2008
Ottopoika, Tampere 30.5.2008
LIVER POOL SPRING TOUR 2008
Mika "Monto" Monto - kitara, laulu, intoilu
Vesa "Väiski" Ranta - kitara, hermoilu ja vittuilu
Lauri "Largo" Pesonen - basso, matkustaminen omituisissa asennoissa
Johannes "Jeesus" Susitaival - rummut, laulu, taustakankaan tiputtelu
Hikisen torstai-illan jälkeen Liver Pool suuntaa Tampereelle puhkuen uutta energiaa, joka kerkiää vielä huveta matkan aikana monen monta kertaa. Vuokrapaku kaartaa treeniksen pihaan, ja nopeahkon roudauksen jälkeen jännittävä seikkailu kohti maakuntaa voi alkaa! Seikkailun jännittävyys meinaa tyrehtyä jo Mannerheimintien ruuhkaan, ja Tampereentiellä yhtyeen rumputaiteilija päättää vaihtaa mukavampaan kulkupeliin - nimittäin tuttavansa ilmastoituun henkilöautoon, joka on sattumoisin menossa samaan suuntaan. Nestetankkaus huoltoasemalla ja baanalle. Ilma on mitä erinomaisin, ja moraali on korkealla.
Mika "Monto" Monto - kitara, laulu, intoilu
Vesa "Väiski" Ranta - kitara, hermoilu ja vittuilu
Lauri "Largo" Pesonen - basso, matkustaminen omituisissa asennoissa
Johannes "Jeesus" Susitaival - rummut, laulu, taustakankaan tiputtelu
Hikisen torstai-illan jälkeen Liver Pool suuntaa Tampereelle puhkuen uutta energiaa, joka kerkiää vielä huveta matkan aikana monen monta kertaa. Vuokrapaku kaartaa treeniksen pihaan, ja nopeahkon roudauksen jälkeen jännittävä seikkailu kohti maakuntaa voi alkaa! Seikkailun jännittävyys meinaa tyrehtyä jo Mannerheimintien ruuhkaan, ja Tampereentiellä yhtyeen rumputaiteilija päättää vaihtaa mukavampaan kulkupeliin - nimittäin tuttavansa ilmastoituun henkilöautoon, joka on sattumoisin menossa samaan suuntaan. Nestetankkaus huoltoasemalla ja baanalle. Ilma on mitä erinomaisin, ja moraali on korkealla.
Paikalle saavuttuamme toteamme Ottopojan sinänsä erinomaiseksi soittopaikaksi, mutta ensimmäinen piikki lihaan on muuten mukavan kyypparin tyly kommentti: "On varmaan muuten paskin ilta vuodesta soittaa täällä mitään musaa." Pienen pohdinnan jälkeen yhtyeen aina niin ajan tasalla olevat sankarit älyävät, että kyseessä on toukokuun viimeinen perjantai, ja ainakin täälläpäin ihmiset tuppaavat säästelemään kisakuntoaan tulevan lauantain lakkiais-valmistujais-mitälie-rumbaan. No, ensi kerralla paremmalla onnella. Ravintola tarjoaa sentään taas olutta janoisille musikanteille.
Moraalin vääjäämätön syöksykierre jatkuu, kun nopean kasaamisen jälkeen linjacheckissä on taas ylitsepääsemättömiä ongelmia. Laulajan mikrofonista ei vaan kuulu niin mitään, vaikka viiden hengen voimin miksauspöytää ruuvailemme taskulampun kanssa. Liver Pool osoittaa ylivoimaisen älykkyytensä taas kerran, kun joku älypää tajuaa kokeilla mikseristä eri kanavia. Käy ilmi, että muutamat niistä eivät toimi ihan niin hyvin, ja kanavanvaihdon jälkeen olemme taas käyttäneet lähes tunnin erittäin hyödylliseen aikaansaamattomuuteen. Näin toimivat rautaiset musiikin ammattilaiset!
Päätämme jättää hiukan syrjässä olevan takahuoneen omiin oloihinsa - sieltä ei nimittäin löydy erään paikallisen mainitsemia aikuisviihdelehtiä - ja siirrymme yläkertaan odottelemaan Nintendo Wiin pariin - muut paitsi kitaristi, joka suuntaa jonnekin kaupungille haahuilemaan. Odottelemme ja odottelemme, ja karu totuus on se, ettei paikalle saavu käytännössä juuri ketään. Venytämme odottelua, joka hieman kuumentaa tunteita, ja päätämme lopuksi vetää setin uramme pienimmälle yleisölle. No, kuten ennenkin, yleisö on kyllä ihan tunteella mukana, ja bändi soittaa noin 150% paremmin kuin edellisenä päivänä. Pitäisi aina vissiin päästä lämmittelemään kunnolla ennen keikkaa, nyt tuntuu siltä että soitto luistaa aivan ilmiömäisesti. Keikalla koetaan kyllä monta Spinal Tap hetkeä; taustalakana tipahtaa kaksi kertaa rumpalin niskaan, kitaristilta häviää signaali ja basistilta hajoaa hihna kesken biisin, mutta helevetti että ihmiset soittavat hyvin. Tällaista sen pitäisi olla aina!
Nopea roudaus, päiden pyörittely ja äijät pakuun. Yöllinen ja kaljanhuuruinen matka kohti Helsinkiä voi alkaa - tosin siitä tulee hiukan vähemmän sekava kuin muutamat olivat ehkä alunperin suunnitelleet. Pakun palauttamisen jälkeen odottelemme vielä epäinhimillisen ajan taksia, jonka jälkeen kaikki pääsevät vissiin enemmän tai vähemmän kunniallisesti sängyn pohjalle. Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä. Ensi kerralla paremmalla onnella!
P.S. Onnistuimme kaiken toilailun päälle vielä jättämään PA-kalustomme Ottopoikaan, vaikka olevinaan tarkistimme miljoona kertaa kaikki kamat. Hyvä me!
SETTILISTA
Barefaced
A Gauntlet of MInds
Mechanical
Overdose
Problem
Gone
Every You Every Me
Mermaid
-------
Stay
Get Out
sunnuntai 1. kesäkuuta 2008
Texas, Helsinki 29.5.2008
LIVER POOL SPRING TOUR 2008
Mika "Monto" Monto - kitara, laulu, biisien unohtelu
Vesa "Väiski" Ranta - kitara, hermoilu
Lauri "Largo" Pesonen - basso ja sen kuulematta jättäminen, vittuilu
Johannes "Jeesus" Susitaival - rummut, laulu, huonot elämäntavat
Mikko "Manne" Maksimainen - miksaus, paikalta poistuminen
Liver Poolin kevätkiertue sai yllättäviä käänteitä, kun alkuviikosta toukokuun viimeisellä viikolla bändille ilmaantui kuin tyhjästä keikka Texasiin. Tällä kertaa Texas oli kuitenkin logististen ongelmien välttämiseksi sijoitettu Helsingin keskustaan eikä rapakon taakse. Pientä jännitystä oli lyhyen varoitusajan ja ravintolan suhteellisen suuruusluokan takia ilmassa, mutta mitäpä tuosta. Omia kamoja ei paikalle tarvitse roudata juuri lainkaan, mikä on aina plussaa.
Mika "Monto" Monto - kitara, laulu, biisien unohtelu
Vesa "Väiski" Ranta - kitara, hermoilu
Lauri "Largo" Pesonen - basso ja sen kuulematta jättäminen, vittuilu
Johannes "Jeesus" Susitaival - rummut, laulu, huonot elämäntavat
Mikko "Manne" Maksimainen - miksaus, paikalta poistuminen
Liver Poolin kevätkiertue sai yllättäviä käänteitä, kun alkuviikosta toukokuun viimeisellä viikolla bändille ilmaantui kuin tyhjästä keikka Texasiin. Tällä kertaa Texas oli kuitenkin logististen ongelmien välttämiseksi sijoitettu Helsingin keskustaan eikä rapakon taakse. Pientä jännitystä oli lyhyen varoitusajan ja ravintolan suhteellisen suuruusluokan takia ilmassa, mutta mitäpä tuosta. Omia kamoja ei paikalle tarvitse roudata juuri lainkaan, mikä on aina plussaa.
Texasissa yhtye pääsi nauttimaan tässä vaiheessa yleensä vielä pääosin hiukan vajavaisesta takahuonetarjonnasta - ruokaa ja juomaa nimittäin oli tarpeeksi. Oman osansa sai myös kiertuehenkilökuntaan liittynyt miksaaja Mikko Maksimainen, jonka vierailut yhtyeen teknikkopuolella rajoittuvat tällä erää kylläkin pääkaupunkiseudulla konsertointiin. Tai omien sanojensa mukaan "lähinnä mustalaisen hommiin"; kysykää mieheltä itseltään lisää jos haluatte. Juuri leivottu teknikko pääsi myös pätemään ammatillisella osaamisellaan sydämensä kyllyydestä - linjacheckin aikana nimittäin kävi ilmi, että ravintolassa olevat PAt eivät toimi. Tai toimivat, kun sille päälle sattuvat, edellisenä päivänä oli kuulemma vedetty onnistuneesti. Taikaa oli kuitenkin ilmassa, ja noin puolen tunnin ihmettelyn ja aktiivisen mitääntekemättömyyden jälkeen kaapit rupesivat toimimaan itsestään - vissiin Mikon valtavien henkisten voimien nujertamana. Tästä ei tosin juuri hyötyä ollut, yhtyeen metelitaso oli vissiin niin korkea että ei paljon pystynyt kaapeista tuuttaamaan, josta ko. teknikko vasta vallan riemastuikin. Lavasoundi sen sijaan oli yksi parhaita tähän mennessä - vaikkakaan vissiinkin umpikuuro basistimme Largo ei edelleenkään väittänyt omaavansa aistihavaintoja omasta soitostaan kuulemma lainkaan. No, samapa se, eikun hana tiskiin.
Jonkinlaista kankeutta on ilmassa koko porukalla. Yleisöä on jonkun verran, mutta enemmänkin voisi olla, jengi vissiin säästelee viikonlopulle vaikka kesä jo onkin. Biisit hoidetaan loppuun enemmän tai vähemmän kunnialla, mutta vedon jälkeen juuri kukaan ei tunnu olevan tyytyväinen omaan suoritukseensa. Pientä hiomista tarvitaan siellä täällä, ja vaikka Mikan ja Vesan rokkikukkoilu saa koko ajan hienompia muotoja, ei lopputulos oikein säväytä itsekriittisiä artisteja. Mika, tuo yhtyeemme ammattimainen muistin jättiläinen, unohteli biisien osia ja välillä jollakulla oli volapotikat nollissa. Lienekö yleisön puolella ollut sitten hauskempaa, koska väkijuoma ainakin keikan jälkeen tuntuu virtaavan.
Kunniallinen puoli yhtyeestä suuntaa shown jälkeen kotiseuduille. Toinen puoli taas suuntaa epämääräisessä retkueessa karaoke-baariin, jossa ruvetaan systemaattisesti kuluttamaan ravintolan olutvarastoja ja tuhoamaan alisuorittamisesta kuormittuneita aivosoluja. En tiedä onko siinä joku asiayhteys, että molemmat ovat tällä hetkellä työttömiä. No, sankarit päätyvät unten maille lopuksi vaihtelevassa järjestyksessä, mutta kuitenkin valmiina ottamaan vastaan seuraavan päivän haasteen - Liver Poolin ensimmäisen keikan pääkaupunkiseudun ulkopuolella.
SETTILISTA
Barefaced
A Gauntlet of Minds
Mechanical
Overdose
Problem
Gone
Barricades
Every You Every Me
Mermaid
-------
Stay
Get Out
maanantai 26. toukokuuta 2008
Kultainen Kuha, Kirkkonummi 24.5.2008
LIVER POOL SPRING TOUR 2008
Mika "Monto" Monto - kitara, laulu, asioiden unohtelu
Vesa "Väiski" Ranta - kitara, hermoilu
Lauri "Largo" Pesonen - basso ja sen kuulematta jättäminen, vittuilu
Johannes "Jeesus" Susitaival - rummut, laulu, huonot elämäntavat
Keikkapäiväkirja on hyvä aloittaa näin kesän kynnyksellä, varsinkin kun kyseessä on Liver Pool-yhtyeen ensimmäinen veto Helsingin ulkopuolella. Kymmenen keikkaa on yhtyeellä takana, ja itsevarmuus lavatilanteissa nousee kuin venäläinen kantoraketti. Roudailukin alkaa sujua jo rutiinilla, tosin seuraavan kuukauden aikataulu hiukan hirvittää - 4 keikkaa kuukauden sisällä. Se on tälle yhtyeelle paljon, ja vitutuskäyrä voi roudauksen suhteen olla melko korkealla kesäkuun lopussa.
Kurvaamme olutravintolan pihaan iltapäivällä ja katsastamme mestat. Baarissa on kuulemma vedetty keikkoja viime aikoina, mutta eihän tämä mikään soittoravintola ole. Sohvat nakataan nurkasta mäkeen, ja eikun kamoja pystyttelemään. Tänään pitää vetää hiljaa, paikka on pieni kuin mikä ja mukana olevat PA:t eivät juuri koolla päätä huimaa. Basso vedetään linjaan, muuten peruskattaus - mitä nyt rumpuja on hiukan vähemmän kuin normaalisti. Ja nekin soivat liian kovaa.
Toinen ilouutinen on se, että ravintolassa ei ole koko päivänä kuulemma käynyt ketään. Soittoajan kanssa päällekäin starttaava Euroviisut-nimellä kulkeva kansanjuhla varmasti verottaa viimeisetkin katsojat, mutta minkäs teet. Näin myös tapahtuu, ja h-hetkellä ravintolan asiakaskunta koostuu muutamasta päivävuorolaisesta ja parista hassusta satunnaisesta ohikulkuseurueesta. Ennen keikkaa paikallinen hiukan väsähtänyt elämäntaiteilija pyytää nimmarin käteensä ja poistuu ravintolasta. Starailua! No, mikäs siinä, vedetään sitten treenit.
Treenaamiseksi homma myös menee. Meininki on sinänsä kohdallaan, mutta erinäiset säännöllisin väliajoin tapahtuvat pikkumokailut meinaavat heittää esiintymisen hiukan huumorin puolelle, vaikka setissä ei ole kuin yksi uusi biisikään. Basso on äänenpaineen minimoinnin vuoksi vedetty suoraan linjaan, ja bassotaiteilija itse ei kuule soittimestaan yhtään mitään. Rummut tulevat hiukan liian lujaa, ja runttausbiiseissä homma meinaa karata volumen puolesta käsistä. Setin puolivälissä heitetty Problem karkottaa raisulla meiningillään puolet vähistäkin kuulijoista. Soittajia naurattaa, mutta jäljellä oleva yleisö on aivan liekeissä, eikä tunnu kämmäilyä huomaavan tai välittävän karkailevista desibeleistä. Pienestä porukasta lähtee yllättävän paljon aplodeja, ja nopeasti rykäistyn encoren jälkeen kaupaksi menee ennätysmäärä levyjä ja t-paitoja. Kiitoksia myös mukavalle ja erittäin asialliselle ravintolapäällikölle!
Roudaus takaisin - uudelle treenikämpälle - ja kotiin nukkumaan. Aiemmin varsinkin bassotaiteilijan leiristä kuuluneet rännäys-uhoilut jäävät ideatasolle, ja tällä kertaa hyvä niin. Kerkeää sitä rypemään varmaan aivan tarpeeksi tässä lähitulevaisuudessakin. Kaikenkaikkiaan meiningin puolesta loistava aloitus Liver Poolin maakuntakeikkailu-uralle, show jatkuu Tampereella 30.5.
Kurvaamme olutravintolan pihaan iltapäivällä ja katsastamme mestat. Baarissa on kuulemma vedetty keikkoja viime aikoina, mutta eihän tämä mikään soittoravintola ole. Sohvat nakataan nurkasta mäkeen, ja eikun kamoja pystyttelemään. Tänään pitää vetää hiljaa, paikka on pieni kuin mikä ja mukana olevat PA:t eivät juuri koolla päätä huimaa. Basso vedetään linjaan, muuten peruskattaus - mitä nyt rumpuja on hiukan vähemmän kuin normaalisti. Ja nekin soivat liian kovaa.
Toinen ilouutinen on se, että ravintolassa ei ole koko päivänä kuulemma käynyt ketään. Soittoajan kanssa päällekäin starttaava Euroviisut-nimellä kulkeva kansanjuhla varmasti verottaa viimeisetkin katsojat, mutta minkäs teet. Näin myös tapahtuu, ja h-hetkellä ravintolan asiakaskunta koostuu muutamasta päivävuorolaisesta ja parista hassusta satunnaisesta ohikulkuseurueesta. Ennen keikkaa paikallinen hiukan väsähtänyt elämäntaiteilija pyytää nimmarin käteensä ja poistuu ravintolasta. Starailua! No, mikäs siinä, vedetään sitten treenit.
Treenaamiseksi homma myös menee. Meininki on sinänsä kohdallaan, mutta erinäiset säännöllisin väliajoin tapahtuvat pikkumokailut meinaavat heittää esiintymisen hiukan huumorin puolelle, vaikka setissä ei ole kuin yksi uusi biisikään. Basso on äänenpaineen minimoinnin vuoksi vedetty suoraan linjaan, ja bassotaiteilija itse ei kuule soittimestaan yhtään mitään. Rummut tulevat hiukan liian lujaa, ja runttausbiiseissä homma meinaa karata volumen puolesta käsistä. Setin puolivälissä heitetty Problem karkottaa raisulla meiningillään puolet vähistäkin kuulijoista. Soittajia naurattaa, mutta jäljellä oleva yleisö on aivan liekeissä, eikä tunnu kämmäilyä huomaavan tai välittävän karkailevista desibeleistä. Pienestä porukasta lähtee yllättävän paljon aplodeja, ja nopeasti rykäistyn encoren jälkeen kaupaksi menee ennätysmäärä levyjä ja t-paitoja. Kiitoksia myös mukavalle ja erittäin asialliselle ravintolapäällikölle!
Roudaus takaisin - uudelle treenikämpälle - ja kotiin nukkumaan. Aiemmin varsinkin bassotaiteilijan leiristä kuuluneet rännäys-uhoilut jäävät ideatasolle, ja tällä kertaa hyvä niin. Kerkeää sitä rypemään varmaan aivan tarpeeksi tässä lähitulevaisuudessakin. Kaikenkaikkiaan meiningin puolesta loistava aloitus Liver Poolin maakuntakeikkailu-uralle, show jatkuu Tampereella 30.5.
EDIT: Liver Pool on sen verran kovassa nousukiidossa näköjään tässä vaiheessa, että seuraava veto onkin yllättäen 29.5. ravintola Texasissa Helsingissä. Tämähän alkaa tuntua kohta jo oikealta kiertueelta...
Settilista:
Barefaced
A Gauntlet of Minds
Mechanical
Overdose
Problem
Barricades
Every You Every Me
Mermaid
-------
Stay
Get Out
Settilista:
Barefaced
A Gauntlet of Minds
Mechanical
Overdose
Problem
Barricades
Every You Every Me
Mermaid
-------
Stay
Get Out
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)