LIVER POOL SPRING TOUR 2008
Mika "Monto" Monto - kitara, laulu, asioiden unohtelu
Vesa "Väiski" Ranta - kitara, hermoilu
Lauri "Largo" Pesonen - basso ja sen kuulematta jättäminen, vittuilu
Johannes "Jeesus" Susitaival - rummut, laulu, huonot elämäntavat
Keikkapäiväkirja on hyvä aloittaa näin kesän kynnyksellä, varsinkin kun kyseessä on Liver Pool-yhtyeen ensimmäinen veto Helsingin ulkopuolella. Kymmenen keikkaa on yhtyeellä takana, ja itsevarmuus lavatilanteissa nousee kuin venäläinen kantoraketti. Roudailukin alkaa sujua jo rutiinilla, tosin seuraavan kuukauden aikataulu hiukan hirvittää - 4 keikkaa kuukauden sisällä. Se on tälle yhtyeelle paljon, ja vitutuskäyrä voi roudauksen suhteen olla melko korkealla kesäkuun lopussa.
Kurvaamme olutravintolan pihaan iltapäivällä ja katsastamme mestat. Baarissa on kuulemma vedetty keikkoja viime aikoina, mutta eihän tämä mikään soittoravintola ole. Sohvat nakataan nurkasta mäkeen, ja eikun kamoja pystyttelemään. Tänään pitää vetää hiljaa, paikka on pieni kuin mikä ja mukana olevat PA:t eivät juuri koolla päätä huimaa. Basso vedetään linjaan, muuten peruskattaus - mitä nyt rumpuja on hiukan vähemmän kuin normaalisti. Ja nekin soivat liian kovaa.
Toinen ilouutinen on se, että ravintolassa ei ole koko päivänä kuulemma käynyt ketään. Soittoajan kanssa päällekäin starttaava Euroviisut-nimellä kulkeva kansanjuhla varmasti verottaa viimeisetkin katsojat, mutta minkäs teet. Näin myös tapahtuu, ja h-hetkellä ravintolan asiakaskunta koostuu muutamasta päivävuorolaisesta ja parista hassusta satunnaisesta ohikulkuseurueesta. Ennen keikkaa paikallinen hiukan väsähtänyt elämäntaiteilija pyytää nimmarin käteensä ja poistuu ravintolasta. Starailua! No, mikäs siinä, vedetään sitten treenit.
Treenaamiseksi homma myös menee. Meininki on sinänsä kohdallaan, mutta erinäiset säännöllisin väliajoin tapahtuvat pikkumokailut meinaavat heittää esiintymisen hiukan huumorin puolelle, vaikka setissä ei ole kuin yksi uusi biisikään. Basso on äänenpaineen minimoinnin vuoksi vedetty suoraan linjaan, ja bassotaiteilija itse ei kuule soittimestaan yhtään mitään. Rummut tulevat hiukan liian lujaa, ja runttausbiiseissä homma meinaa karata volumen puolesta käsistä. Setin puolivälissä heitetty Problem karkottaa raisulla meiningillään puolet vähistäkin kuulijoista. Soittajia naurattaa, mutta jäljellä oleva yleisö on aivan liekeissä, eikä tunnu kämmäilyä huomaavan tai välittävän karkailevista desibeleistä. Pienestä porukasta lähtee yllättävän paljon aplodeja, ja nopeasti rykäistyn encoren jälkeen kaupaksi menee ennätysmäärä levyjä ja t-paitoja. Kiitoksia myös mukavalle ja erittäin asialliselle ravintolapäällikölle!
Roudaus takaisin - uudelle treenikämpälle - ja kotiin nukkumaan. Aiemmin varsinkin bassotaiteilijan leiristä kuuluneet rännäys-uhoilut jäävät ideatasolle, ja tällä kertaa hyvä niin. Kerkeää sitä rypemään varmaan aivan tarpeeksi tässä lähitulevaisuudessakin. Kaikenkaikkiaan meiningin puolesta loistava aloitus Liver Poolin maakuntakeikkailu-uralle, show jatkuu Tampereella 30.5.
Kurvaamme olutravintolan pihaan iltapäivällä ja katsastamme mestat. Baarissa on kuulemma vedetty keikkoja viime aikoina, mutta eihän tämä mikään soittoravintola ole. Sohvat nakataan nurkasta mäkeen, ja eikun kamoja pystyttelemään. Tänään pitää vetää hiljaa, paikka on pieni kuin mikä ja mukana olevat PA:t eivät juuri koolla päätä huimaa. Basso vedetään linjaan, muuten peruskattaus - mitä nyt rumpuja on hiukan vähemmän kuin normaalisti. Ja nekin soivat liian kovaa.
Toinen ilouutinen on se, että ravintolassa ei ole koko päivänä kuulemma käynyt ketään. Soittoajan kanssa päällekäin starttaava Euroviisut-nimellä kulkeva kansanjuhla varmasti verottaa viimeisetkin katsojat, mutta minkäs teet. Näin myös tapahtuu, ja h-hetkellä ravintolan asiakaskunta koostuu muutamasta päivävuorolaisesta ja parista hassusta satunnaisesta ohikulkuseurueesta. Ennen keikkaa paikallinen hiukan väsähtänyt elämäntaiteilija pyytää nimmarin käteensä ja poistuu ravintolasta. Starailua! No, mikäs siinä, vedetään sitten treenit.
Treenaamiseksi homma myös menee. Meininki on sinänsä kohdallaan, mutta erinäiset säännöllisin väliajoin tapahtuvat pikkumokailut meinaavat heittää esiintymisen hiukan huumorin puolelle, vaikka setissä ei ole kuin yksi uusi biisikään. Basso on äänenpaineen minimoinnin vuoksi vedetty suoraan linjaan, ja bassotaiteilija itse ei kuule soittimestaan yhtään mitään. Rummut tulevat hiukan liian lujaa, ja runttausbiiseissä homma meinaa karata volumen puolesta käsistä. Setin puolivälissä heitetty Problem karkottaa raisulla meiningillään puolet vähistäkin kuulijoista. Soittajia naurattaa, mutta jäljellä oleva yleisö on aivan liekeissä, eikä tunnu kämmäilyä huomaavan tai välittävän karkailevista desibeleistä. Pienestä porukasta lähtee yllättävän paljon aplodeja, ja nopeasti rykäistyn encoren jälkeen kaupaksi menee ennätysmäärä levyjä ja t-paitoja. Kiitoksia myös mukavalle ja erittäin asialliselle ravintolapäällikölle!
Roudaus takaisin - uudelle treenikämpälle - ja kotiin nukkumaan. Aiemmin varsinkin bassotaiteilijan leiristä kuuluneet rännäys-uhoilut jäävät ideatasolle, ja tällä kertaa hyvä niin. Kerkeää sitä rypemään varmaan aivan tarpeeksi tässä lähitulevaisuudessakin. Kaikenkaikkiaan meiningin puolesta loistava aloitus Liver Poolin maakuntakeikkailu-uralle, show jatkuu Tampereella 30.5.
EDIT: Liver Pool on sen verran kovassa nousukiidossa näköjään tässä vaiheessa, että seuraava veto onkin yllättäen 29.5. ravintola Texasissa Helsingissä. Tämähän alkaa tuntua kohta jo oikealta kiertueelta...
Settilista:
Barefaced
A Gauntlet of Minds
Mechanical
Overdose
Problem
Barricades
Every You Every Me
Mermaid
-------
Stay
Get Out
Settilista:
Barefaced
A Gauntlet of Minds
Mechanical
Overdose
Problem
Barricades
Every You Every Me
Mermaid
-------
Stay
Get Out
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti