Ottopoika, Tampere 30.5.2008

LIVER POOL SPRING TOUR 2008
Mika "Monto" Monto - kitara, laulu, intoilu
Vesa "Väiski" Ranta - kitara, hermoilu ja vittuilu
Lauri "Largo" Pesonen - basso, matkustaminen omituisissa asennoissa
Johannes "Jeesus" Susitaival - rummut, laulu, taustakankaan tiputtelu

Hikisen torstai-illan jälkeen Liver Pool suuntaa Tampereelle puhkuen uutta energiaa, joka kerkiää vielä huveta matkan aikana monen monta kertaa. Vuokrapaku kaartaa treeniksen pihaan, ja nopeahkon roudauksen jälkeen jännittävä seikkailu kohti maakuntaa voi alkaa! Seikkailun jännittävyys meinaa tyrehtyä jo Mannerheimintien ruuhkaan, ja Tampereentiellä yhtyeen rumputaiteilija päättää vaihtaa mukavampaan kulkupeliin - nimittäin tuttavansa ilmastoituun henkilöautoon, joka on sattumoisin menossa samaan suuntaan. Nestetankkaus huoltoasemalla ja baanalle. Ilma on mitä erinomaisin, ja moraali on korkealla.

Paikalle saavuttuamme toteamme Ottopojan sinänsä erinomaiseksi soittopaikaksi, mutta ensimmäinen piikki lihaan on muuten mukavan kyypparin tyly kommentti: "On varmaan muuten paskin ilta vuodesta soittaa täällä mitään musaa." Pienen pohdinnan jälkeen yhtyeen aina niin ajan tasalla olevat sankarit älyävät, että kyseessä on toukokuun viimeinen perjantai, ja ainakin täälläpäin ihmiset tuppaavat säästelemään kisakuntoaan tulevan lauantain lakkiais-valmistujais-mitälie-rumbaan. No, ensi kerralla paremmalla onnella. Ravintola tarjoaa sentään taas olutta janoisille musikanteille.

Moraalin vääjäämätön syöksykierre jatkuu, kun nopean kasaamisen jälkeen linjacheckissä on taas ylitsepääsemättömiä ongelmia. Laulajan mikrofonista ei vaan kuulu niin mitään, vaikka viiden hengen voimin miksauspöytää ruuvailemme taskulampun kanssa. Liver Pool osoittaa ylivoimaisen älykkyytensä taas kerran, kun joku älypää tajuaa kokeilla mikseristä eri kanavia. Käy ilmi, että muutamat niistä eivät toimi ihan niin hyvin, ja kanavanvaihdon jälkeen olemme taas käyttäneet lähes tunnin erittäin hyödylliseen aikaansaamattomuuteen. Näin toimivat rautaiset musiikin ammattilaiset!

Päätämme jättää hiukan syrjässä olevan takahuoneen omiin oloihinsa - sieltä ei nimittäin löydy erään paikallisen mainitsemia aikuisviihdelehtiä - ja siirrymme yläkertaan odottelemaan Nintendo Wiin pariin - muut paitsi kitaristi, joka suuntaa jonnekin kaupungille haahuilemaan. Odottelemme ja odottelemme, ja karu totuus on se, ettei paikalle saavu käytännössä juuri ketään. Venytämme odottelua, joka hieman kuumentaa tunteita, ja päätämme lopuksi vetää setin uramme pienimmälle yleisölle. No, kuten ennenkin, yleisö on kyllä ihan tunteella mukana, ja bändi soittaa noin 150% paremmin kuin edellisenä päivänä. Pitäisi aina vissiin päästä lämmittelemään kunnolla ennen keikkaa, nyt tuntuu siltä että soitto luistaa aivan ilmiömäisesti. Keikalla koetaan kyllä monta Spinal Tap hetkeä; taustalakana tipahtaa kaksi kertaa rumpalin niskaan, kitaristilta häviää signaali ja basistilta hajoaa hihna kesken biisin, mutta helevetti että ihmiset soittavat hyvin. Tällaista sen pitäisi olla aina!

Nopea roudaus, päiden pyörittely ja äijät pakuun. Yöllinen ja kaljanhuuruinen matka kohti Helsinkiä voi alkaa - tosin siitä tulee hiukan vähemmän sekava kuin muutamat olivat ehkä alunperin suunnitelleet. Pakun palauttamisen jälkeen odottelemme vielä epäinhimillisen ajan taksia, jonka jälkeen kaikki pääsevät vissiin enemmän tai vähemmän kunniallisesti sängyn pohjalle. Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä. Ensi kerralla paremmalla onnella!

P.S. Onnistuimme kaiken toilailun päälle vielä jättämään PA-kalustomme Ottopoikaan, vaikka olevinaan tarkistimme miljoona kertaa kaikki kamat. Hyvä me!

SETTILISTA
Barefaced
A Gauntlet of MInds
Mechanical
Overdose
Problem
Gone
Every You Every Me
Mermaid
-------
Stay
Get Out