LIVER POOL SPRING TOUR 2008
Mika "Monto" Monto - kitara, laulu ja itsesensuuri
Vesa "Väiski" Ranta - kitara, bluesin soitto
Lauri "Largo" Pesonen - basso, epäily
Johannes "Jeesus" Susitaival - rummut, laulu, Tuskailu
Liver Pool-yhtyeen kevätkiertue päättyy asianmukaisesti festivaalikeikalle - kyseessä tosin on erittäin pieni festivaali. No, ensimmäinen festarikeikka on aina ensimmäinen, joten ei sovi niuhottaa. Tapahtuman nimi ja sijainti hieman huvittavat jokseenkin erityyppiselle yleisölle soittamaan tottunutta orkesteria, mutta mitäs tuosta. Saattaa mennä porukalla tosin aamukahvit vähän väärään rööriin... Eikun autoon ja nokka kohti Kotkaa, tai tarkemmin sanottuna pistettä keskellä metsää noin 7 km kaupungista. Kukin tulee tahoiltaan, rumpali suoraan Tuska-festivaaleilta ja kitaristi joltain mökkireissulta. Olo on hiukan psykedeelinen. Ulkona paistaa aurinko ja on pirun kuuma, joten puitteet ovat ainakin kohdallaan.
Paikka on kohdallaan - festari on vanhan ravintolaksi muutetun huvilan takapihalla olevalla lavalla Kymijoen rannalla. Mahtavation! Backline osoittautuu toimivaksi, joten eikun kamat pystyyn ja soundtsekkiä tekemään. Lavasoundi on loistava, ja meininki sen kun nousee. Takahuonetarjoilukin pelaa mainiosti, ja soittomoraali alkaa olla varsin korkealla, olkoonkin että Liver Pool on päivän ensimmäinen yhtye, ei soita bluesia, ja paikalle ei ole odotettavissa vielä keskellä päivää paljoakaan yleisöä. Järjestäjä haluaisi venyttää aloitusaikaa, mutta se ei oikein passaa muutamalle kiireiselle yhtyeen jäsenelle, joten soitettava on. Settilista riittää hädin tuskin täyttämään tunnin slottia - varsinkin kun keikan jälkeen yhtye tajuaa, että unohti lisätä siihen eräänkin biisin. No, tämä on nähty ennenkin, joten se ei menoa haittaa. Kova boogie vaan päälle. Päätämme fiiliksen kunniaksi rukkailla settiin kaikenlaista kikkailua vaihtelevalla menestyksellä, väliin tungetaan kaikenlaista outoa sekoilua Foo Fightersistä lähtien. Tiesittekö muuten, että yhtä lukuunottamatta kaikki Liver Pool-yhtyeen biisit kertovat merikalastuksesta? Se yksi kertoo merenneidoista.
Aloitamme ensimmäistä kertaa yhtyeen historian aikana puolikkaalla miehistöllä, basisti ja rumpali saapuvat lavalle vasta ensimmäisen biisin jälkeen. Sitten pistetäänkin rokki soimaan, ja hiljakseen paikalle valunut yleisö on meiningissä mukana, vaikka emme ihan bluesia soitakaan - paitsi muutaman tahdin setin puolivälissä ihan festivaalin nimen takia. Muutamaan väliin väännetty hevimetelöinti saa osakseen hieman laimeampaa vastaanottoa, mutta yleensä ottaen katsojat ovat hommassa mukana. Soitto on helevatan mukavaa, lava on todella tilava ja fiilis on katossa. Keikan jälkeen paikallinen keski-ikäistynyt rokkiurpo kavereineen kiittelee vuolaasti, joskin hiukan humalaisesti. Muunkin yleisön kommentointi on erittäin positiivista. Sääli että Montoa lukuunottamatta muun yhtyeen täytyy poistua paikalta, joten safkat naamariin ja autoon homehtumaan. Lauri ja Johannes toteavat takaisintulomatkalla, että Plutonium 74:n Loppulaulu on ehkä maailman paras biisi, ja tuuttaavat sitä koko matkan repeatilla.
Keikka meni muuten myös videolle, joten liikkuvaa kuvaa saattaa olla jossain vaiheessa katsottavana, jos katsomme sen aiheelliseksi. Liver Pool pitää nyt pienen kesätauon, nähään syssymmällä.
SETTILISTA
Ordinary (intro)
Stay
Everest
Overdose
Problem
Gone
Every You Every Me
With Nails
Barefaced
Mechanical
Mermaid
-------
Get Out
Mika "Monto" Monto - kitara, laulu ja itsesensuuri
Vesa "Väiski" Ranta - kitara, bluesin soitto
Lauri "Largo" Pesonen - basso, epäily
Johannes "Jeesus" Susitaival - rummut, laulu, Tuskailu
Liver Pool-yhtyeen kevätkiertue päättyy asianmukaisesti festivaalikeikalle - kyseessä tosin on erittäin pieni festivaali. No, ensimmäinen festarikeikka on aina ensimmäinen, joten ei sovi niuhottaa. Tapahtuman nimi ja sijainti hieman huvittavat jokseenkin erityyppiselle yleisölle soittamaan tottunutta orkesteria, mutta mitäs tuosta. Saattaa mennä porukalla tosin aamukahvit vähän väärään rööriin... Eikun autoon ja nokka kohti Kotkaa, tai tarkemmin sanottuna pistettä keskellä metsää noin 7 km kaupungista. Kukin tulee tahoiltaan, rumpali suoraan Tuska-festivaaleilta ja kitaristi joltain mökkireissulta. Olo on hiukan psykedeelinen. Ulkona paistaa aurinko ja on pirun kuuma, joten puitteet ovat ainakin kohdallaan.
Paikka on kohdallaan - festari on vanhan ravintolaksi muutetun huvilan takapihalla olevalla lavalla Kymijoen rannalla. Mahtavation! Backline osoittautuu toimivaksi, joten eikun kamat pystyyn ja soundtsekkiä tekemään. Lavasoundi on loistava, ja meininki sen kun nousee. Takahuonetarjoilukin pelaa mainiosti, ja soittomoraali alkaa olla varsin korkealla, olkoonkin että Liver Pool on päivän ensimmäinen yhtye, ei soita bluesia, ja paikalle ei ole odotettavissa vielä keskellä päivää paljoakaan yleisöä. Järjestäjä haluaisi venyttää aloitusaikaa, mutta se ei oikein passaa muutamalle kiireiselle yhtyeen jäsenelle, joten soitettava on. Settilista riittää hädin tuskin täyttämään tunnin slottia - varsinkin kun keikan jälkeen yhtye tajuaa, että unohti lisätä siihen eräänkin biisin. No, tämä on nähty ennenkin, joten se ei menoa haittaa. Kova boogie vaan päälle. Päätämme fiiliksen kunniaksi rukkailla settiin kaikenlaista kikkailua vaihtelevalla menestyksellä, väliin tungetaan kaikenlaista outoa sekoilua Foo Fightersistä lähtien. Tiesittekö muuten, että yhtä lukuunottamatta kaikki Liver Pool-yhtyeen biisit kertovat merikalastuksesta? Se yksi kertoo merenneidoista.
Aloitamme ensimmäistä kertaa yhtyeen historian aikana puolikkaalla miehistöllä, basisti ja rumpali saapuvat lavalle vasta ensimmäisen biisin jälkeen. Sitten pistetäänkin rokki soimaan, ja hiljakseen paikalle valunut yleisö on meiningissä mukana, vaikka emme ihan bluesia soitakaan - paitsi muutaman tahdin setin puolivälissä ihan festivaalin nimen takia. Muutamaan väliin väännetty hevimetelöinti saa osakseen hieman laimeampaa vastaanottoa, mutta yleensä ottaen katsojat ovat hommassa mukana. Soitto on helevatan mukavaa, lava on todella tilava ja fiilis on katossa. Keikan jälkeen paikallinen keski-ikäistynyt rokkiurpo kavereineen kiittelee vuolaasti, joskin hiukan humalaisesti. Muunkin yleisön kommentointi on erittäin positiivista. Sääli että Montoa lukuunottamatta muun yhtyeen täytyy poistua paikalta, joten safkat naamariin ja autoon homehtumaan. Lauri ja Johannes toteavat takaisintulomatkalla, että Plutonium 74:n Loppulaulu on ehkä maailman paras biisi, ja tuuttaavat sitä koko matkan repeatilla.
Keikka meni muuten myös videolle, joten liikkuvaa kuvaa saattaa olla jossain vaiheessa katsottavana, jos katsomme sen aiheelliseksi. Liver Pool pitää nyt pienen kesätauon, nähään syssymmällä.
SETTILISTA
Ordinary (intro)
Stay
Everest
Overdose
Problem
Gone
Every You Every Me
With Nails
Barefaced
Mechanical
Mermaid
-------
Get Out
