Jahas, tähän on nyt sitten tultu, että soitamme myös tänä keväänä On The Rocksin lauteilla. Mahtavuutta! Varsinkin kun kyseinen keikka on ensimmäinen Liver Poolin lyhyessä kevätpyrähdyksessä, johon kuuluvat myös Joensuu sekä toinen keikka pääkaupunkiseudulla.
Helsingissä kun ollaan, niin keikan esi- ja jälkivaiheista nyt ei niin kauheasti ole kertomista, mitä nyt tiistai-iltana noin klo 24:00 tienoille venytetty soittoaika hiukan polttelee jäsenistön päreitä ja savukkeita. Keikan järjestämisessä oli kaikenlaista säätöä, pitkin kevättä yritettiin pyytää kaikenlaisia muita orkestereita soittoapuun. Kaikki kolme pyytämäämme yhtyettä joutuivat perumaan esiintymisensä erilaisiin syihin vedoten, joten jouduimme tyytymään Rocksin valitsemiin akteihin - josta saimme tosin kuulla vasta muutama päivä ennen keikkaa... Eipähän siinä mitään, ei ainakaan tarvinnut roudata omia rumpuja paikalle, mikä on aina plussaa.
Laulumaisteri tarkastelee ääntä
Äänen tarkastelu sujuu hyvin, molemmat kitaristit saavat kerrankin tuutata volumea sydämensä kyllyydestä. Rumpalilla on hiukan hankaluuksia mahduttaa ylisuureksi kasvanut peltikioskinsa vähän turhan kapealle lavalle, mutta siitäkin selvitään lopulta. Laulumonitorointi on kerrankin aivan täysin kohdallaan, molempien vokalistien kohdalla vieläpä. Se on hyvä se, koska yhtyeen suloääniset laulupojat ovat jo aiemmin yksissä tuumin päättäneet, että yhtään keikkaa ei enää vedetä, missä monitorointi kusee. Se itsensä kuuleminen tuntuu olevan tässä yhtyeessä niin kriittinen piste maailman paskimman shown ja yleisömenestyksen välillä, että sama on jättää lauleskelematta sitten kokonaan, jos ei mitään kuulekaan.
Siispä äänet haltuun, viereisen pikaruokalan hampurilaiset naamaan (jotka maistui muuten aivan paskalta) ja takahuoneeseen litkimään kaljaa. Ainoan poikkeuksen tähän rutiiniin tekee mr. Kita-Ranta, joka häviää vaivihkaa soundtsekin jälkeen työhuoneelleen tekemään duunia! Liver Pool taitaa olla matkalla kohti rock'n'rollin mustaa aukkoa...
Bassomaisteri nostattaa moraalia ennen keikkaa. Vai onko se sittenkin ennen vetoa?
Yhtye on täynnä alkukantaista energiaa!
Lämmittelyaktit Mona (jonka basisti oli muuten tulossa juuri Libertestä soittamasta keikkaa, ja menossa heti takaisin Rocksin rypistyksen jälkeen soittamaan kolmatta keikkaa) sekä Sammywise hoitavat keikkansa pois alta, ja todellinen rock'n'roll voi alkaa! Lavasoundi on aivan mahtava, ja homma tuntuu kulkevan muutenkin. Rumpumaisteri Susitaival soittaa varmaan tähän mennessä teknisesti parhaan keikkansa, eikä muissakaan ole kyllä valittamista. Ainoa mikä hiukan tökkii on settiin pitkän tauon jälkeen otettu Mechanical, ja tämäkin johtuu vain treenin puutteesta.
Yleisö on liekeissä, joku hullu äityy vielä lavan eteen tanssahtelemaankin melkein koko setin ajaksi. Tiukan väännön ja tajunnanräjäyttävän Mermaidin jälkeen myöhäisestä kellonajasta ja seuraavasta työpäivästä johtuen jätämme encoret väliin, ja poistumme takahuoneeseen huilaamaan. Muut jäsenet suuntaavat hyvin ansaitulle levolle, mutta mr. Susi-Taival jää todellisuutta uhmaten viihdyttämään ihailijalaumaansa baarin puolelle, ja tyhjentää samalla loput takahuonekaljat. Ilmaisesta viinastahan ei kieltäydytä, oli päivätöitä tai ei! Palkkioksi tästä ammattimaisesta toiminnasta hän saa tosin flunssan, mutta mitä pienistä. Tänne on tultava uudestaan!
Settilista
Helsingissä kun ollaan, niin keikan esi- ja jälkivaiheista nyt ei niin kauheasti ole kertomista, mitä nyt tiistai-iltana noin klo 24:00 tienoille venytetty soittoaika hiukan polttelee jäsenistön päreitä ja savukkeita. Keikan järjestämisessä oli kaikenlaista säätöä, pitkin kevättä yritettiin pyytää kaikenlaisia muita orkestereita soittoapuun. Kaikki kolme pyytämäämme yhtyettä joutuivat perumaan esiintymisensä erilaisiin syihin vedoten, joten jouduimme tyytymään Rocksin valitsemiin akteihin - josta saimme tosin kuulla vasta muutama päivä ennen keikkaa... Eipähän siinä mitään, ei ainakaan tarvinnut roudata omia rumpuja paikalle, mikä on aina plussaa.
Laulumaisteri tarkastelee ääntä
Äänen tarkastelu sujuu hyvin, molemmat kitaristit saavat kerrankin tuutata volumea sydämensä kyllyydestä. Rumpalilla on hiukan hankaluuksia mahduttaa ylisuureksi kasvanut peltikioskinsa vähän turhan kapealle lavalle, mutta siitäkin selvitään lopulta. Laulumonitorointi on kerrankin aivan täysin kohdallaan, molempien vokalistien kohdalla vieläpä. Se on hyvä se, koska yhtyeen suloääniset laulupojat ovat jo aiemmin yksissä tuumin päättäneet, että yhtään keikkaa ei enää vedetä, missä monitorointi kusee. Se itsensä kuuleminen tuntuu olevan tässä yhtyeessä niin kriittinen piste maailman paskimman shown ja yleisömenestyksen välillä, että sama on jättää lauleskelematta sitten kokonaan, jos ei mitään kuulekaan.
Siispä äänet haltuun, viereisen pikaruokalan hampurilaiset naamaan (jotka maistui muuten aivan paskalta) ja takahuoneeseen litkimään kaljaa. Ainoan poikkeuksen tähän rutiiniin tekee mr. Kita-Ranta, joka häviää vaivihkaa soundtsekin jälkeen työhuoneelleen tekemään duunia! Liver Pool taitaa olla matkalla kohti rock'n'rollin mustaa aukkoa...
Bassomaisteri nostattaa moraalia ennen keikkaa. Vai onko se sittenkin ennen vetoa?
Yhtye on täynnä alkukantaista energiaa!
Lämmittelyaktit Mona (jonka basisti oli muuten tulossa juuri Libertestä soittamasta keikkaa, ja menossa heti takaisin Rocksin rypistyksen jälkeen soittamaan kolmatta keikkaa) sekä Sammywise hoitavat keikkansa pois alta, ja todellinen rock'n'roll voi alkaa! Lavasoundi on aivan mahtava, ja homma tuntuu kulkevan muutenkin. Rumpumaisteri Susitaival soittaa varmaan tähän mennessä teknisesti parhaan keikkansa, eikä muissakaan ole kyllä valittamista. Ainoa mikä hiukan tökkii on settiin pitkän tauon jälkeen otettu Mechanical, ja tämäkin johtuu vain treenin puutteesta.
Yleisö on liekeissä, joku hullu äityy vielä lavan eteen tanssahtelemaankin melkein koko setin ajaksi. Tiukan väännön ja tajunnanräjäyttävän Mermaidin jälkeen myöhäisestä kellonajasta ja seuraavasta työpäivästä johtuen jätämme encoret väliin, ja poistumme takahuoneeseen huilaamaan. Muut jäsenet suuntaavat hyvin ansaitulle levolle, mutta mr. Susi-Taival jää todellisuutta uhmaten viihdyttämään ihailijalaumaansa baarin puolelle, ja tyhjentää samalla loput takahuonekaljat. Ilmaisesta viinastahan ei kieltäydytä, oli päivätöitä tai ei! Palkkioksi tästä ammattimaisesta toiminnasta hän saa tosin flunssan, mutta mitä pienistä. Tänne on tultava uudestaan!
Settilista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti