Liver Poolin lyhyehkö kevätpyrähdys jatkuu. Mikään ei ole sen hienompaa, kuin pistokeikka erinäisten satojen kilometrien päässä, vappupäivän jälkeisenä päivänä. Kuumana kevätpäivänä. Mistähän sekin täysin höyrypäinen into tällaiseen touhuun sikiää, kysyn vaan? Kuten eräs tuttu miksaaja asian mainitsi: "Sama homma kuin sanoisi jollekin satunnaiselle jampalle tuolla steissillä, että 'Hei jätkä, Rovaniemellä on teipattu viidenkympin seteli yhden baarin oveen, jos hyppäät rattiin niin lähetään hakemaan!'"
Mainittakoon tässä vaiheessa, että viisikymmentä euroa on tässä vaiheessa näissä bisneksissä Liver Poolin ulottumattomissa oleva summa. Jos kaksi kaljaa saadaan, niin ollaan näemmä tyytyväisiä...
No, ei siinä mitään. Homma alkaa lupaavasti jo vappupäivänä, kun Monto ilmoittaa olevansa mahataudissa. Tästä syntyy erittäin humalainen tapahtumaketju, jossa Johannes yrittää täydessä paniikissa soitella ihmisiä läpi, että kuka lähtee kuskiksi. Kukaan ei ole lähdössä, ja mies on täydellisen hermoromahduksen partaalla, joka tietysti johtaa raivokkaaseen alkoholin tuhoamiseen. Kunnes selviää, että laulumaisterin vatsan sekoilu johtuu näemmä ruokamyrkytyksestä, joka menee onneksi ohi. Sekoilun ainekset on vaivattu taikinaan siis vakaasti jo edellisenä päivänä.
Lauri valmistautuu krapulaiseen automatkaan asianmukaisesti
Monto ja Susitaival hyppäävät autoon Helsingissä kamoineen, ja matka kohti Keravan alkoa voi alkaa, josta aiomme napata kyytiin toiset 50% Liver Pool -yhtyeen jäsenistä. Tästä toisesta puolikkaasta tuntuu olevan kaameassa krapulassa silmämääräisesti katsottuna noin 100% ihmisistä. On se kumma vapun jälkeen, minkälaista elämää nämä ihmiset oikein viettävät. Kansakunnan toivoja vielä!
Keravan alkossa innostutaan vähän liiankin kanssa, ja joudumme pakenemaan nopeasti paikalta, jottei homma lähde aivan täysin lapasesta. Matka sujuu leppoisasti paskaa radiomusiikkia kuunnellen, ja jostain ABC:ltä matkan varrelta ostetun "tyylikkään" matkamuiston parissa - Monto ja basisti ostivat yhtyeen soolokitaristille nimittäin pullonavajaan, joka äkkiseltään muistuttaa aika taidokkaasti isohkosta puukalikasta muotoiltua miehen sukuelintä. Ilmeisen tarkoituksella myöskin. Tästä jötikästä irtoaakin sitten riemua vuosiksi eteenpäin. Perille tullessa aikaa on sen verran, että 3/4 yhtyeestä kerkiää kirjautua hotelliin - bassomaisteri on menossa Snow White's Poison Bite -yhtyeen jäsenistön luo yöksi. Hotellissa on jännittävä papukaija, joka pitää helvetillistä meteliä. Huoneessa on myös sauna, johon mahtuu kerrallaan yhdestä ihmisestä 3/4. Ja suihku on letku, josta tulee vettä, ilman minkäänlaista suutinta. Meininki alkaa olla katossa.
Hotellin sauna. Ja jotain muuta...
Keikan puitteet ovat sikäli mielenkiintoiset, että toista kertaa järjestettävä Ulos Kellareista -tapahtuma on Joensuun Areenalla! Ei sitä näköjään pitkäänkään tarvitse rokkia veivata, että pääsee areenakeikkoja heittämään. Ihmetys on soittajapojilla melkoinen, kunnes käy ilmi, että tapahtuman kaksi lavaa on itseasiassa sijoitettu Areenan sisääntuloaulaan. No, areena mikä areena, eihän tästä tartte kellekään kertoa. Vai mitä?
Monto kukkoilee Joensuussa, kuvan otti Tero/Toopeh
No, kamat sisään, nopeat safkat naamariin bäkkärillä ja äänentarkastelun jälkeen veivaamaan. Puitteet ovat hyvät, soundi pelaa ja lavalla on tilaa. Meidän tasollamme hyvät valot ja savukone luovat mukavasti tunnelmaa. Tunnelmaa ei taas luo se, että soittoaika on 17:30 ja ulkona on sellainen ilma, että kukaan järkevä ihminen ei ole jossain tunkkaisella areenalla katselemassa Helsingistä asti raahautunutta Suomen musiikkitaivaan tähdenlentoa. Soitto kulkee sinne tänne, kaikki kuulostaa koko ajan kauhean epävireiseltä. Syy tähän paljastuu loppupuolella settiä Be Minen kohdalla, kun huomataan, että Monton kitara on aivan helvetinmoisessa epävireessä. Pokka ei meinaa pitää, loppuun asti vedetään hymy perseessä. Ja äkkiä pois.
Liver Pool Joensuussa, kuvan otti Tero/Toopeh
Nopea tilannekatsaus keikan jälkeen päättyy lähes yksimieliseen päätökseen, että tämä oli yksi yhtyeen historian huonoimmista keikoista. Vaikka lava oli hyvä, fiilis oli täysin kateissa, johtuen hallin autiuudesta. Jos tänne tullaan vielä, soittoajan on oltava myöhempänä - 3/4 yhtyeestä kävi nimittäin tarkastamassa mainitun Snow Whiten myöhemmin illalla, ja paikalla oli kuin olikin ihmisiä jopa tungokseksi asti. No, tehty mikä tehty, kertyyhän sitä kokemusta näinkin. Late lähtee Lumikkien jäsenistön seuraan nauttimaan alkoholituotteita, ja muu bändi lähtee hotellille saunomaan ja nauttimaan alkoholituotteita. Ja myöskin jostain matkan varrelta taiottua erinomaista pizzaa.
Alkoholituotteiden nauttimisessa ei sitten oikein onnistukaan kukaan muu kuin herra Pesonen, joka onnistuu puoli kahteen mennessä yöllä kiskomaan pullon punaviiniä, mäyräkoiran, kymmenen valkovenäläistä ja neljä long island ice teetä. Mies on sekaisin kuin seinäkello, täysin ruumiista irtautunut, ja lentääkin baarista ulos hyvissä ajoin. Eikä tajua seisovansa baarin ulkopuolella yli tuntia odottamassa kitaristia saapuvaksi ulos baarista. Johannes ja Monto ovat väsähtäneet nimittäin jo aiemmin, vapun vietto on vaatinut uhrinsa. Miehet jaksavat käydä sentään päätösklubilla Teatterilla katsastamassa hilpeyttä herättäviä, mutta melko mystisiä paikallisia akteja, ja juttelemassa hiukan tapahtuman järjestäjän kanssa. Mukava heppu kaikin puolin, muuten.
Monto bailaa ankarasti Joensuun kiihkeässä yössä
Aamulla hotellilla yöpyvät 3/4-yhtyettä repäisevät vielä aamusaunojen lisäksi ylimääräiset naurut, kun pojat soittavat bassomaisterille ja ilmoittavat olevansa liian kännissä - herra Pesosen täytyisi nyt ajaa takaisin Helsinkiin. Basisti on aivan paniikissa, ja ilmoittaa hyppäävänsä rattiin hetimiten. Tilanne onneksi rauhoittuu, koska puolen päivän aikaan herra Pesosella on veressä varmasti edellispäivän 35 nautitun alkoholiannoksen jälkeen vielä muutamakin autolla ajoa mahdollisesti häiritsevä alkoholimolekyyli. John Bonham muuten kuoli juotuaan 40 annosta viinaa, aika lähelle päästiin tällä kertaa.
Basistin krapula on niin kova, että siihen ei riitä enää ainoastaan vastakkaisen sukupuolen alapää
Kotimatkalla pysähdymme Mikkelissä nauttimassa ylihintaista kiinalaista ruokaa. Ravintolan ruokalistalta voi muuten tilata annoksen, jossa on "kanaa ja kiinalaisia seiniä".
Kaiken kaikkiaan ihan hauska reissu, joskin keikka oli perseestä, ja biletysfiilis pääosin hukassa. Eli oikeastaan ihan paska reissu. Saunaa lukuunottamatta. Mutta kiitoksia kuitenkin Ulos Kellareista -porukalle!
Joensuun settilista
Mainittakoon tässä vaiheessa, että viisikymmentä euroa on tässä vaiheessa näissä bisneksissä Liver Poolin ulottumattomissa oleva summa. Jos kaksi kaljaa saadaan, niin ollaan näemmä tyytyväisiä...
No, ei siinä mitään. Homma alkaa lupaavasti jo vappupäivänä, kun Monto ilmoittaa olevansa mahataudissa. Tästä syntyy erittäin humalainen tapahtumaketju, jossa Johannes yrittää täydessä paniikissa soitella ihmisiä läpi, että kuka lähtee kuskiksi. Kukaan ei ole lähdössä, ja mies on täydellisen hermoromahduksen partaalla, joka tietysti johtaa raivokkaaseen alkoholin tuhoamiseen. Kunnes selviää, että laulumaisterin vatsan sekoilu johtuu näemmä ruokamyrkytyksestä, joka menee onneksi ohi. Sekoilun ainekset on vaivattu taikinaan siis vakaasti jo edellisenä päivänä.
Lauri valmistautuu krapulaiseen automatkaan asianmukaisesti
Monto ja Susitaival hyppäävät autoon Helsingissä kamoineen, ja matka kohti Keravan alkoa voi alkaa, josta aiomme napata kyytiin toiset 50% Liver Pool -yhtyeen jäsenistä. Tästä toisesta puolikkaasta tuntuu olevan kaameassa krapulassa silmämääräisesti katsottuna noin 100% ihmisistä. On se kumma vapun jälkeen, minkälaista elämää nämä ihmiset oikein viettävät. Kansakunnan toivoja vielä!
Keravan alkossa innostutaan vähän liiankin kanssa, ja joudumme pakenemaan nopeasti paikalta, jottei homma lähde aivan täysin lapasesta. Matka sujuu leppoisasti paskaa radiomusiikkia kuunnellen, ja jostain ABC:ltä matkan varrelta ostetun "tyylikkään" matkamuiston parissa - Monto ja basisti ostivat yhtyeen soolokitaristille nimittäin pullonavajaan, joka äkkiseltään muistuttaa aika taidokkaasti isohkosta puukalikasta muotoiltua miehen sukuelintä. Ilmeisen tarkoituksella myöskin. Tästä jötikästä irtoaakin sitten riemua vuosiksi eteenpäin. Perille tullessa aikaa on sen verran, että 3/4 yhtyeestä kerkiää kirjautua hotelliin - bassomaisteri on menossa Snow White's Poison Bite -yhtyeen jäsenistön luo yöksi. Hotellissa on jännittävä papukaija, joka pitää helvetillistä meteliä. Huoneessa on myös sauna, johon mahtuu kerrallaan yhdestä ihmisestä 3/4. Ja suihku on letku, josta tulee vettä, ilman minkäänlaista suutinta. Meininki alkaa olla katossa.
Hotellin sauna. Ja jotain muuta...
Keikan puitteet ovat sikäli mielenkiintoiset, että toista kertaa järjestettävä Ulos Kellareista -tapahtuma on Joensuun Areenalla! Ei sitä näköjään pitkäänkään tarvitse rokkia veivata, että pääsee areenakeikkoja heittämään. Ihmetys on soittajapojilla melkoinen, kunnes käy ilmi, että tapahtuman kaksi lavaa on itseasiassa sijoitettu Areenan sisääntuloaulaan. No, areena mikä areena, eihän tästä tartte kellekään kertoa. Vai mitä?
Monto kukkoilee Joensuussa, kuvan otti Tero/Toopeh
No, kamat sisään, nopeat safkat naamariin bäkkärillä ja äänentarkastelun jälkeen veivaamaan. Puitteet ovat hyvät, soundi pelaa ja lavalla on tilaa. Meidän tasollamme hyvät valot ja savukone luovat mukavasti tunnelmaa. Tunnelmaa ei taas luo se, että soittoaika on 17:30 ja ulkona on sellainen ilma, että kukaan järkevä ihminen ei ole jossain tunkkaisella areenalla katselemassa Helsingistä asti raahautunutta Suomen musiikkitaivaan tähdenlentoa. Soitto kulkee sinne tänne, kaikki kuulostaa koko ajan kauhean epävireiseltä. Syy tähän paljastuu loppupuolella settiä Be Minen kohdalla, kun huomataan, että Monton kitara on aivan helvetinmoisessa epävireessä. Pokka ei meinaa pitää, loppuun asti vedetään hymy perseessä. Ja äkkiä pois.
Liver Pool Joensuussa, kuvan otti Tero/Toopeh
Nopea tilannekatsaus keikan jälkeen päättyy lähes yksimieliseen päätökseen, että tämä oli yksi yhtyeen historian huonoimmista keikoista. Vaikka lava oli hyvä, fiilis oli täysin kateissa, johtuen hallin autiuudesta. Jos tänne tullaan vielä, soittoajan on oltava myöhempänä - 3/4 yhtyeestä kävi nimittäin tarkastamassa mainitun Snow Whiten myöhemmin illalla, ja paikalla oli kuin olikin ihmisiä jopa tungokseksi asti. No, tehty mikä tehty, kertyyhän sitä kokemusta näinkin. Late lähtee Lumikkien jäsenistön seuraan nauttimaan alkoholituotteita, ja muu bändi lähtee hotellille saunomaan ja nauttimaan alkoholituotteita. Ja myöskin jostain matkan varrelta taiottua erinomaista pizzaa.
Alkoholituotteiden nauttimisessa ei sitten oikein onnistukaan kukaan muu kuin herra Pesonen, joka onnistuu puoli kahteen mennessä yöllä kiskomaan pullon punaviiniä, mäyräkoiran, kymmenen valkovenäläistä ja neljä long island ice teetä. Mies on sekaisin kuin seinäkello, täysin ruumiista irtautunut, ja lentääkin baarista ulos hyvissä ajoin. Eikä tajua seisovansa baarin ulkopuolella yli tuntia odottamassa kitaristia saapuvaksi ulos baarista. Johannes ja Monto ovat väsähtäneet nimittäin jo aiemmin, vapun vietto on vaatinut uhrinsa. Miehet jaksavat käydä sentään päätösklubilla Teatterilla katsastamassa hilpeyttä herättäviä, mutta melko mystisiä paikallisia akteja, ja juttelemassa hiukan tapahtuman järjestäjän kanssa. Mukava heppu kaikin puolin, muuten.
Monto bailaa ankarasti Joensuun kiihkeässä yössä
Aamulla hotellilla yöpyvät 3/4-yhtyettä repäisevät vielä aamusaunojen lisäksi ylimääräiset naurut, kun pojat soittavat bassomaisterille ja ilmoittavat olevansa liian kännissä - herra Pesosen täytyisi nyt ajaa takaisin Helsinkiin. Basisti on aivan paniikissa, ja ilmoittaa hyppäävänsä rattiin hetimiten. Tilanne onneksi rauhoittuu, koska puolen päivän aikaan herra Pesosella on veressä varmasti edellispäivän 35 nautitun alkoholiannoksen jälkeen vielä muutamakin autolla ajoa mahdollisesti häiritsevä alkoholimolekyyli. John Bonham muuten kuoli juotuaan 40 annosta viinaa, aika lähelle päästiin tällä kertaa.
Basistin krapula on niin kova, että siihen ei riitä enää ainoastaan vastakkaisen sukupuolen alapää
Kotimatkalla pysähdymme Mikkelissä nauttimassa ylihintaista kiinalaista ruokaa. Ravintolan ruokalistalta voi muuten tilata annoksen, jossa on "kanaa ja kiinalaisia seiniä".
Kaiken kaikkiaan ihan hauska reissu, joskin keikka oli perseestä, ja biletysfiilis pääosin hukassa. Eli oikeastaan ihan paska reissu. Saunaa lukuunottamatta. Mutta kiitoksia kuitenkin Ulos Kellareista -porukalle!
Joensuun settilista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti