Club Liberté, Helsinki, 2.9.2009

Kesä on kulautettu kurkusta alas, ja on aika siirtyä takaisin arkeen - joka tarkoittaa vääjäämättä keikkoja myös esiintymislavoilla itsensä nolaavalle Liver Pool -orkesterille. Ja taas mennään. Ja myös meinataan, tosin ei meinaa tulla hommasta mitään. Melkein neljän kuukauden keikkatauko on nimittäin tehnyt tehtävänsä. Välissä on tosin väännetty ja käännetty studiossa ja masteroinnin parissa - hyvää jälkeä muuten tulikin, käykää MySpacessa tarkastamassa - mutta livekunto ei päätä huimaa. Siispä pitää nauttia tarpeeksi ravintolan antimia, jotta rupeaa huimaamaan.

Tällä kertaa Liver Pool on saanut seurakseen Libertéen maanmainion Alavala-yhtyeen, jonka kanssa ensin mainittu myös jakaa harjoittelutilansa. Tämä tekee roudauksesta yllättävän miellyttävää, ja säädön määrä onkin ennen keikkaa melko lailla minimissä. Ääntä tarkastellaan, ja siirrytään muutaman Toverissa nautitun tapas-annoksen kautta baarin puolelle odottelemaan Alavalan aloitusta; Liver Pool on saanut varsin kyseenalaisen kunnian toimia tänään pääesiintyjän asemassa. Sateisesta keskiviikko-illasta huolimatta paikalle saapuu melko iso joukko ihmisiä, joista kukaan ei tosin ole meistä kuullutkaan. No, pääesiintyjä on päättänyt jalomielisesti jakaa kaikille lipun ostaneille jo mainitun uunituoreen promosinglen, joten ehkä se vielä joskus. (Suomeksi: 100% Liver Poolin jäsenistöstä ei epäile hetkeäkään, etteikö 100% jaetuista promosinkuista lentäisi baarin ulkopuolella pöpelikköön heti kun silmä välttää.)

Alavala vetää mainion ja energisen setin tarttuvaa feelgood-rockpoppiaan, ja sitten onkin aika hiljentyä kuulemaan sanaa maksan surinan takaa. Soittajia hirvittää edes astua lavalle, ja keikka lähtee heti alkumetreiltä menemään niin pahasti metsään, kuin mikään voi mennä. Kolmen biisin kiirastulen jälkeen lavalla pelleilevä ryhmä lahjattomia pseudomuusikoita huomaa soittavansa melkein tyhjälle salille - suurin osa keikan alussa paikalla olleista ihmisistä on nimittäin lähtenyt karkuun saman tien. LP:n poppoo ei ihmettele ratkaisua lainkaan, ja jatkaa silmäänsä räpäyttämättä jäljelle jääneiden piruparkojen kuulohermojen määrätietoista rankaisua. Setissä on täysin uusia biisejä, ja joitain vanhojakin on kaivettu taas naftaliinista. Valtavat lauluongelmat ovat tosiasia, mutta pienen monitorisäädön jälkeen In the Momentsin kohdalla yhtye alkaa saada jonkinlaisesta groovesta kiinni - ja hiukan nuotistakin. Keikan puolivälin tavanomaista pidemmäksi venytetty taidenoise-osuus siivoaa viimeisetkin kuulijoiden rippeet pois nurkista kuleksimasta. Loppusetti meneekin sitten huomattavasti paremmalla otteella, mutta vahinko on jo tapahtunut. Se tapahtui sinä päivänä, kun Liver Pool -yhtyeen jäsenet tapasivat toisensa ensi kertaa.

Keikan jälkeen tunnelmat ovat ristiriitaiset. Periaatteessa oli hauskaa, mutta alkupään höperehtiminen nakersi melkoisen palan yhtyeen laulutaiteilijoiden itseluottamuksesta - sekä mahdollisesta yleisöpohjasta. Tällaisia pohjanoteerauksia ei enää sallita, seuraavalla kerralla tulee piiskaa ja keppiä. Tavanomaisen kaavan mukaan 50% yhtyeestä lähtee kotiinsa, ja 50% jää paikalle märehtimään. Pitkäänhän siinä menee, taasen. Seuraavalla viikolla on ehket mahdollisuus valaa kestävämpiä pohjarakenteita tulevaisuudelle, nimittäin On the Rockissa.

Settilista
The Other Cheek
Be Mine
With Nails
A Gauntlet of Minds
In the Moments
Late Awakening
Codeine
Barricades
Mermaid