Studiopäiväkirja 2009-2010, osa 2

Toinen demottelusessio levymateriaalia varten oli sovittu jo hyvissä ajoin, ja ah-niin-ihanan helmikuun loppupuolella pojat kammettiin taas sorvin ääreen. On tää Helsingin talvi muuten ihan kiva, mutta tota lunta sais olla vähän enemmän, vituttaa tällanen nössöily. No, maksalaatikkomiehillä oli salaisena aseenaan talven karkoittamiseen erinäinen liuta varsin erinomaisia uusia biisejä. Pari vanhaakin äänitettäisiin uudestaan, tällä kertaa vähän fiksummilla tempoilla. 10-12 biisiä olisi työn alla.


Susitaival ja rytmisoitinten kiehtova maailma

Ensimmäistä kertaa Liver Poolin historiassa päätettiin tehdä sellainen soittopoliittinen ratkaisu, että instrumenttien taitajat soittavat osuutensa erikseen, ylhäisessä yksinäisyydessä. Tai oikeastaan rumpali ja komppikitaristi soittivat osuutensa jostain syystä samaan aikaan, mutta kumminkin. Ratkaisu osoittautui sen verran toimivaksi, että tulevaisuudessa yhtye tulee turvautumaan mitä luultavimmin samantyyppiseen toimintaan. Perjantaipäivän rumpupohjista tuli yllättäen aika hyviä, vaikka kannuttaja oli aivan kaameassa kanuunassa koko päivän. No, mikäpä paremmin poistaisi paholaisen kun hervoton lyömäsoitinten piekseminen. Ja hervoton piereminen, joka tosin jätettiin tällä kertaa nimeltämainitsemattoman huumoriartistin kontolle.


Liver Poolin basisti, ja joku kitaristi

Lauantaina rykäistiin aamulla loput rumpu- ja komppiskebapohjat, ja sitten pääsivät "ammattimiehet" töihin. Hommahan sujui kun rasvattu, senkin osalta, että 50% Liver Poolista älysi hyödyntää tämänkaltaisen soitannon taltioinnin mahdollisuudet, ja rupesi heti päivästä laittamaan alkoholituotteita ruoansulatuselimistönsä täytteeksi. Kohtuu räkäiset demorääkimisetkin kerettiin tekemään, vaikka siinä vaiheessa oli lipsahtanut mukavasti punkkupullo ja erinäisiä bissejä kyytipojaksi.


Taiteilija ja taiteilijan ainoa ystävä ja lohtu

Se näkyi myöskin muutaman biisin demosanoituksissa, jotka naurattivat kovasti mainittuja punaviinimiehiä Montoa ja Susitaivalta - jalo juoma oli toki nautittu vain ja ainoastaan inspirointitarkoituksessa. Eipä ole vielä tähän mennessä tainnut yksikään Liver Poolin biisi alkaa sanoilla "Oh shit, she had a dick!"


Vesa ja Liver Poolin ensimmäinen ESP-merkkinen kitara

Voipi olla, että ne sanat muuttuu vielä. Voipi olla, että eivät. Muuta ei sitten kerittykään tekemään, loppuilta (vai oliko se jo yötä) menikin baarin-kautta-jatkoille-toiminnassa. Josta ei ole oikein mainittavia muistikuvia.


Rumputaiteilija ei enää muista, että mikrofonia olisi suotavaa käyttää kuuntelemisen sijasta äänittämiseen

Toiminta jatkui sikäli juhlavasti, että sunnuntaipäivälle sovittu taustalaulusessio jäi suorittamatta - taustalaulajataiteilija nimittäin ilmoitti heti puolenpäivän jälkeen puhelimitse olevansa jo täydessä maistissa, eikä näin ollen viitsisi raahautua studiolle itseään nolaamaan. Aivan kuin mies pystyisi jotenkin vielä mainettaan mustaamaan enemmän. Pari ukkoa siellä taisi käydä vetäisemässä jotain ruvelle menneitä kohtia uusiksi, muuten hommat jatkuvat hamassa tulevaisuudessa äänittäjämiehen loman jälkeen taustalaulujen ja kosketinsoittimien merkeissä.


Vittuuks siinä tölläät?

Biisejä saatiin aikaiseksi 10 kappaletta enemmän tai vähemmän valmiita, ja 2 kappaletta täysiä raakileita. Muutama biisi kuulostaa sen verran hyvältä, että meinaa jo itseäänkin ruveta pelottamaan. Levyn soundipoliittinen maailma alkaa saada ensimmäistä kertaa pikkuhiljaa hahmoa, ja biisit eivät kuulosta enää täysin irrallisilta toisistaan. Seuraavat studiohommat liittyvätkin sitten itse levyn purkitukseen, joten siihen mennessä on toivottavasti ainakin valittu, mitkä biisit lätylle nyt pitäisi sitten laittaa. Ja sävelletty/sovitettu/sanoitettu ne jopa valmiiksi asti. Ja löydetty tuottajakin, tosin yksi on jo näköpiirissä. Mutta siitä myöhemmin.

Studiopäiväkirja 2009-2010, osa 1

Olipa kerran eräs Liver Pool -niminen yhtye, jonka jäsenistöstä tasan viisikymmentä prosenttia oli - ei niinkään yllättävästi - istumassa eräässä Helsinkiläisessä anniskeluravintolassa ystävineen. Tai ei niitä ystäviä ollut kuin yksi, mutta ko. henkilön panos tuleviin tapahtumiin tulisi olevaan merkittävä. Tämä nimenomainen mystinen mies, jota myös kuiskaillen "Ruokoseksi" kutsuttiin, ilmoitti bändin pojille tuona iltana, että nyt työ jätkät teette kyllä levyn, onhan teillä noita piisejä. Bändin pojat katsoivat toisiaan hölmistyneenä, joivat tuoppinsa loppuun, ja soittivat saman tien luottomiehelleen Panu Pentikäiselle, että "nyt ois levyä tulossa, lämmitähän studio valmiiksi."


Nyt tehdään studion rummuista liimaa!

Homma päätettiin laittaa käyntiin vakiopaikaksi muodostuneessa Pulu Studiossa joulukuun puolella järjestettävässä demosessiossa, jossa yhtye soittaisi nopeasti livenä nauhalle ne kaikki senhetkiset 14 biisinpuolikasta, joista voisi tulevaisuudessa ruveta levyä kehittelemään. Tämän lisäksi listalla olivat myös edellisenä keväänä nauhoitetut The Other Cheek ja Late Awakening, mutta niitä ei päätetty vielä tässä vaiheessa ruveta demottamaan uudestaan. Demotettavissa biiseissä ei kaikissa ollut edes laulumelodioita saatika sanoja, mutta purkkiin ne päätettiin laittaa joka tapauksessa.


Liver Poolin jäsenillä on studiossa aina varsin innostunut fiilis

Niin, ja tietysti samalla päätettiin pitää bändin pikkujoulut, joka oli tietysti loistava idea. Studiopäivähän kuuluu aloittaa perinteisesti hakemalla lava kaljaa ja pullo jallua. Soundeja ei päätetty säätää tällä kertaa yhtään, ideana oli kuitenkin pääasiassa katsoa, kestävätkö kappaleiden sovitukset ja päämelodiat päivänvaloa. Ja juoda kaljaa. No, kyllähän jätkät pysyivät kiitettävästi ruodussa, dokaaminen taidettiin oikeasti aloittaa vasta instrumenttiosuuksien jälkeen. Demolauluja on parempikin vetää nimittäin pienessä nousussa, ei häiritse ne soraäänet niin paljoa. Pitkähköksi venyneen päivän jälkeen vedimme ns. "perinteiset", eli yhtyeen Kerava-osasto häipyi omille teilleen, ja yhtyeen puliukko-osasto häipyi taksilla baariin. Baarissa miehet törmäsivät yllättäen yhteen tulevaan tuottaja-ehdokkaaseen, joskaan keskustelusta miehet eivät varmaan muista mitään. Kauheata intoilua materiaalin vahvuudestas oli ainakin kuvioissa.


Herkkä taiteilija tiukassa tilanteessa

Kaiken kaikkiaan päivän saldona oli 11 biisiä lauluineen, ja 3 biisiä ilman. Huomasimme, että tekemistä on vielä vaikka millä mitalla, ja varsinkin laulumelodioita ja laulusovituksia täytyisi ruuvailla rankalla kädellä. Huomasimme kuitenkin myös, että biisimateriaali on sinänsä vahvaa. Ja kaiken lisäksi biisejä olisi tulossa seuraaviin sessioihin vielä lisää.


Nauhoitettu materiaali on erittäin kiinnostavaa, ja herättää kuuntelijoissa suuria tunteita

Levyntekoprosessi jatkuu helmikuun puolella. Bändi on lähestynyt muutamaa tuottajaehdokasta, ja biisejä on käännelty ja väännelty, myöskin Pentikäisen kommenttien pohjalta. Uusia biisejä on listalle ilmaantunut kolme, joista ainakin yksi on mahdollisesti paras Liver Poolin tekemä biisi koskaan. Seuraavissa sessioissa on tarkoitus vetää kaikki biisit klikin kanssa nauhalle, jotta saadaan selville oikeat tempot. Laulumelodioita ja -tyylejä pohditaan myös tarkemmin, kuten myös varmaan instrumentaatiotakin. Tämän jälkeen kasassa olevista 19 rallista heitetään 8-9 roskiin, tuottajan ja äänittäjän avustuksella, ja ruvetaan tosissaan hommiin.


Laulaja on jälleen kerran varsin tyytyväinen suoritukseensa

Darkside, Helsinki, 30.1.2010

Vuoden ensimmäinen kotikaupunkiveto tuleekin hiukan yllättäen piskuiseen ja hiukan piilossa olevaan Darksideen Etu-Töölön kupeeseen, kun Kolonna-niminen orkesteri pyytää maksalaatikkomiehiä mukaansa soittamaan lauantai-illan ratoksi. Sehän se vaan käy - vaikka erinäisiä ennakkovarauksia onkin paikan äänenlaadun suhteen. Rumpuherra Susitaival on nimittäin muutamaan otteeseen ollut aiemmin kyseisessä baarissa miksaamassa joitain nimeltämainitsemattomia orkestereita, eikä ainakaan PA-laitteiston taso päätä huimaa. Tulee ihan vanhat ajat mieleen. Silloin joskus viime vuosikymmenellä Liver Pool joutui tämän tästä Factoryn ja Kantiksen tapaisiin luoliin kokeilemaan siipiään, joissa meininki oli saman oloista. Voi kultaista nuoruutta! Vain nostalgian kirvoittamat kyyneleet sekä kitaristin omaksi ilokseen ilmoille loihtima yrjökrapula matkaseuranaan bändi raahaa laitteistonsa Darksideen ja jää odottelemaan illan esiintymistä. Roudaamista ei tällä kertaa ole periaatteessa paljoa, mutta pari autoa saadaan silti täyteen - osittain siitä syystä, että aina yhtä tarkkaavainen herra Monto ei ole tyhjentänyt oman autonsa takakonttia...


Liver Pool vauhdissa, huomatkaa basistin tiukka ote vauhdin maailmaan; kuvan otti Panu Pentikäinen

Äänentarkastelu meinaa mennä vähän hilkulle, kun kyseisestä PA-laitteistosta löytyy kuin löytyykin kaikenlaista fibaa. Ja sitten ihmetellään, vaihdetaan piuhoja ja väännetään nuppia. Lopuksi maksamiehet saavat kuitenkin kaikki intiaaninsa kanoottiin, ja vaikka lavasoundi on aika karmea, melko yllättäen yleisön puolelle touhu kuulostaa kuulemma varsin hyvältä. Rock! Tänään olemme soittojärjestyksessä ensimmäisenä, joten muutaman naapuribaarissa nautitun oluen jälkeen porukka lompsii lavalle rykäisemään lyhyehkön esityksensä. Paitsi herra kitaristi, joka käy taas vessan puolella viisi minuuttia ennen keikkaa manaamassa sisuksistaan inspiraatiota nostattavia sappinesteitä. Kaikenlaisia amatöörejä tästäkin bändistä löytyy...


Montosta on helppo havaita, että hän nauttii esiintymistilanteesta silminnähden; kuvan otti Panu Pentikäinen

Ja keikkahan on mitä mainioin! Bändi ei vissiin ole hetkeen soittanut näin rennosti ja vapautuneesti - kaiken lisäksi vielä oikein! Setissä on taas uusia biisejä - yksi niin uusi, ettei sillä ole edes nimeä - mutta nekin menevät kunnialla läpi. Basistin fuzzpedaali temppuilee alkupuolella jotain, mutta tämäkin pikkuvika saadaan äkkiä korjattua. Yleisön edustaja yllyttää meitä vetämään Codeinen "täysillä", ja tempo onkin sitten jossain maailmanlopun tietämillä, mutta homma menee läpi kuin väärä raha. Lopussa soitamme pitkästä aikaa encorena Mermaidin, joka menee treenauksen puutteesta vähän sinne päin. Mutta hauskaa on, sekä meillä että yleisöllä, ja aplodit raikaavat. Hyvä me! Paikalla on myös herra Pentikäinen, joka onnistuu räpsimään esityksestämme loistavia valokuvia, ja nauhottaakin vielä keikan uutukaisella puhelimellaan. Nauhoitteesta ei tosin vissiin ihan julkaisukelpoista saa...


Ei siitä musiikista niin, mutta kauhea viuhtominen on ainakin käynnissä; kuvan otti Panu Pentikäinen

Keikan jälkeen pelin henki on varsin selvä, mutta perinteinen. Herrat kitaristi ja basisti häipyvät vähin äänin paikalta, ja herrat laulaja ja rumpali ryhtyvät kovaäänisesti laittamaan alkoholia naamaansa. Paikalla on tuttuja vaikka muille jakaa, ja raivokas rynnäkkökänni on tosiasia. Kolonnan keikan jälkeen vaihdamme maisemaa keskustaan päin, jossa meneekin sitten pilkkuun asti. Mitään sen kummemmin mainittavaa ei tosin tainnut tapahtua. Ja lopuksi kotimatka läpi kylmän Siperian. Mistä helvetistä tätä lunta oikein tulee?

Lisää kuvia ilmaantunee MySpaceen tai tänne lähiaikoina.

Settilista
Ordinary
You Say You
"Uus biisi"
The Other Cheek
Codeine
Before the Break of Dawn
Late Awakening
Cross the Line
----
Mermaid

Henry's Pub, Kuopio, 9.1.2010

Kuopio ja Henry's Pub! Pitkään tätä oli suunniteltu ja aikataulusekoilujen kanssa painittu, mutta viimeinkin aivan uuden vuoden tietämillä homma pääsi käyntiin. Mikäs sen parempi tapa aloittaa Liver Poolin seuraava vuosi, kuin vetää näinkin legendaarisessa baarissa homma käyntiin!


Liver Pool, tuo nykyaikaisen, ajattelevan miehen rock-yhtye.

Kuten aivan alunperin oli jo kesälle 2009 suunniteltu, matkassa oli taas AlavalA. Saimme melkein minikiertueen aikaiseksi perjantaisen Iisalmen vedon muodossa, mutta paikalle olisi pitänyt raahata sekä valot että PA-laitteisto, joten jätimme suosiolla touhun väliin. Ankaran treenauksen jälkeen maksapoppoo oli valmis näyttämään Kuopiolle, mistä kana pissii. Ensin piti toki ajaa mestoille. Alavalat menivät pakulla, mutta rumpalinsa Tyko oli meillä autossa matkalla - varsin krapulaisena, ja tulevaisuuden kannalta varsin kohtalokkain seurauksin. Matkalla yritimme etsiä jo käsitteeksi muodostuneelta Kuortin (vai mikä se nyt oli) ABC:ltä lisää viime keväältä tuttuja puisia slaikkareita, mutta niitä ei enää myyty. Emme tosin kysyneet miksi. Löysimme sen sijaan paikallisesta Alkosta Jaloviinaa ja salmiakkikossua. Outoa, miten näitä aina jostain löytyy.


Susitaival on päässyt vihdoin idolinsa seuraan. Ainakin henkisesti.

Kuopiossa kamat tiskiin ja äänentarkastus haltuun. Setissä on kolme täysin uutta biisiä, ja näitä veivataankin tarkastelun aikana. Toteamme lavasoundin mainioksi lievää rumpujen ja basson yliedustusta lukuunottamatta, heitämme reput hotellille ja painumme viereiseen Introon syömään. Paikan safkat osoittautuivat erinomaisiksi, vaikkakin Liver Poolin jäsenistö osoitti totaalisen maalaisuutensa tilaamalla pelkkiä hampurilaisia listalta, jolta olisi saanut ties mitä vuohenjuustosählinkiä. Kun on kerran totuttu siellä mäkkärillä käymään ennen keikkaa, niin mitä sitä turhia sen sivistyneemmältä vaikuttamaan. Sen jälkeen muutamat virvoittavat juomat Ärrältä, ja keikkaa odottelemaan. Kioskilta meinasi tarttua mukaan basistille myös moraalia nostattavaa, miesten välistä rakkautta käsittelevää opiskelumateriaalia, mutta homma jäi hiukan puolitiehen.


Takahuoneessa koeteltiin libidoa rankalla kädellä...

Henkassa bändin jäsenistöä odottaa jättipotti. Paikalla on pari koria kaljaa ja pari pulloa jo tutuksi käynyttä Jaloviinaa - ja 3/4 Alavalan jäsenistöstä on tipattomalla tammikuulla! Nyt se on todistettu, että joulu voi olla usempia kertoja vuodessa - joskus jopa heti vuoden alussa! Tämän uskomattoman moraalinnostatuksen ansiosta bändin jäsenet käyvät melkoisilla ylikierroksilla jo ennen vetoa, ja keikasta tuleekin rockin soiton riemujuhlaa. Baarissa on porukkaa vaikka millä mitalla, ja osa jopa tunnistaa bändin entuudestaan! Keikka alkaa pitkästä aikaa taas Monton ja Rannan duo-versioinnilla Ordinarystä, ja homma lähtee mahtavasti käyntiin. Urheilujuhlan tuntua korostaa spektaakkelinomainen, täysin suunnittelematon show-elementti - bassorummun lyöntikalvo menee nimittäin ns. "atomeiksi" The Other Cheekin kohdalla. On vissiin pönttö päässyt jäätymään matkalla pakettiautossa vähän liian pahasti, ja murtunut jossain vaiheessa äänentarkastelua. Sillä aikaa kun rock-jumala Monto yrittää pitää mellakan partaalla olevaa yleisöä aisoissa, jostain taiotaan esille varakalvo, ja touhu pääsee jatkumaan yllättäen nopeasti. Varakalvon ilmestyminen oli melkoinen saavutus, ilman kyseistä kapinetta olisi nimittäin sen illan soittelut bändiltä kuin bändiltä laitettu sitä myöten nippuun.


...eikä pelkästään kädellä!

Vedämme setin loppuun kunnialla ja poistumme takahuoneeseen. Pullot avautuvat, toiset pullot avautuvat, seitsemännet pullot avautuvat, ja sen jälkeen miehet avautuvat. Takahuoneessa pyörii kaikenlaista paidanostajaa sun muuta hampuusia, jotka tosin ajetaan järjestysmiehen toimesta jossain vaiheessa mäkeen. Liver Poolin ukoilla on niin rokkitähtiolo kuin olla ja pystyy, ja sen näkee vissiin naamasta. Naamat vedetään tänään nimittäin siihen malliin ruttuun, että voi seuraavana päivänä jatkaa luontevasti siitä, mihin jäi. Jossain vaiheessa kuuluu tieto, että illan keikkaa on mainostettu aiemmin pelatussa Kalpan matsissa! Voi elämän kevät. Monto ja Pesonen lähtevät pilkun jälkeen hotellille, mutta Ranta ja Susitaival jatkavat luontevasti jonkun paikallisen alkuasukkaan luo jatkoille.

Molemmat äijät löytyvät aamulla kuitenkin hotellista, josta löytyy myös jostain syystä neljä rasiallista McDonaldsin ranskalaisia. Huoneesta löytyy myös yksi kappale pahalta haisevia Alavalan rumpaleita; mies oli nähty muutamaan otteeseen yöllä hotellin käytävällä sekoilemassa ja korjattu parempaan talteen. Vai miten se nyt menikään?


Kuopiossa taidetaan lisääntymisen jalo taito.

Aamulla on nuppi vieläkin niin turvoksissa, että railakkaat päiväkännit ovat tosiasia. Näin päättelevät ainakin herrat Susitaival sekä vieraileva rumpalisankari Tyko, jonka hänen oman yhtyeensä jäsenet ovat ihmisoikeuksista täysin välittämättä hyljänneet Kuopioon mätänemään Liver Poolin seuraksi. Monto ja Tyko käyvät respassa ilmoittamassa, että rokkitähdet menevät nyt saunaan, joka ei ole periaatteessa käytössä, ja sauna laitetaan päälle. Sekoilu jatkuu täysillä kierroksilla, ja kun ukot saadaan vihdoin lastattua saunomisen jälkeen autoon, se ei meinaa loppua millään. Kaljaa haetaan lisää sieltä täältä matkan varrelta, ja melkoinen pöhnä on väistämätön.

Loppuuhan se sitten vihdoin, nimittäin Las Vegasissa.

Kaiken kaikkiaan nyt vuoden aloitus tuntuu siltä, että nyt saattaa lähteä tapahtumaan. Keväälle on keikkaa, levyntekoa ja muuta hässäkkää tiedossa, ja voi olla, että vuodesta 2010 tulee vielä Liver Poolille melkoista menoa. Pysykää taajuudella, ja ennenkaikkea käykää keikoilla!

Studiokuulumisia joulukuun demosessioilta hiukan myöhemmin. Kuopiosta on myös lisää kuvia, joita laitellaan tänne kunhan jaksetaan.

Settilista
Ordinary
Codeine
The Other Cheek
With Nails
You Say You
Barricades
Bleeding Summer Sky
Before the Break of Dawn
Late Awakening
Cross the Line

Semifinal, Helsinki, 17.10.2009

Myöhemmin syksyllä Liver Pool jatkoi harjoituksia AlavalAn kanssa Semifinalin keikan muodossa. Ensin mainitulla orkesterilla oli jo melko kovat odotukset tämän esityksen suhteen, edellinen Semin keikka kun kuuluu yhtyeen koko uran parhaimmistoon. Treenaamista harrastettiin ehkä normaalia enemmän, ja se taisi kyllä keikalla kuuluakin. Ennen keikkaa perussäätöä, ei näillä Helsingin säädöillä yleensä tapahdu mitään sen erikoisempaa - ihmiset valuvat paikalle mistä sattuvat, vetävät muutaman tuopin ja lompsivat lavalle. Mitä nyt Monto ja Susitaival kävivät ennen keikkaa treenikämpällä äänenavauksen ohessa pelleilemässä jonkun videokameralle jotain - nauhat lienevät tässä vaiheessa roskiksessa. Ainakin toivottavasti.


Fiilistä Semifinalissa, kuvan otti muistaakseni Ville Ruokonen

Keikkahan oli mitä mainioin, ja fiilis aika lailla katossa. Ensimmäisiä kertoja yhtyeen historiassa lavan edessä oli oikeasti joraavaa porukkaa, tanssaajia taisi olla parhaimmillaan useampikin. Paikalla oli paljon ihmisiä, joka tietysti nosti rokkikukkoilun astetta parilla piirulla. Pitkästä aikaa coverina vedetty 1979 taisi olla jonkinlainen yllätyshitti, tosin tällä keikalla taisi tulla vähän joka biisiin ja vaihtoon jotain mukaan ujutettua piiloraitaa - ainakin eräs yleisön edustaja bongasi soitannosta Sex Pistolsia, Don Henleytä ja Princeä. Älkää vain missään tapauksessa kysykö, miksi juuri nämä valinnat. Joutuisimme nimittäin lähettämään siinä tapauksessa firman mailapojat paikalle vaientamaan todistajat.

Taisipa sitten taas käydä niin, että ainakin rumputaiteilija veti aikamoiset pleksit. Ainakin jatkoilla soitettiin Rammsteinin uutta lättyä joskus 7:30 aamulla. Muut lähtivät kai pois melko aikaisin, tosin näillä kellonajoilla sekin on varsin suhteellinen käsite.

Settilista? Onko se jotain syötävää?

On The Rocks, Helsinki, 9.9.2009

Jahas, onpas jäänyt taas tämä päiväkirjan kirjoittaminen, on ollu vissiin parempaakin tekemistä. Liver Poolin syksy oli yllättävän kiireinen keikkojen, uusien biisien ja demosessioiden keskellä, joten keikkatunnelmien raportointi jäi hiukan puolitiehen, mutta otetaan nyt kiinni se mikä voidaan.

Rocksin keikka tuli aika yllättäen edellisen Libertén vedon jälkeen, ja bändin pojilla olikin hiukan revanssin makua hommassa, ottaen huomioon etteivät he olleet aivan tyytyväisiä tuohon edelliseen esitykseen. No, hyvinhän se sitten meni, ilman sen kummempia kommervenkkejä. Lauteita lämmitteli tällä kertaa Rocksissa keskiviikkoisin vakiovuorossa oleva stand-up-klubi, joka ei kyllä varsinaisesti tasollaan päätä räjäyttänyt. Maksa-allas veti sen jälkeen varsin mainion rutiinikeikan, jota oli muutama ihminenkin katsomassa arki-illasta huolimatta. Rocksin lavalla on aina kiva vetää, lavasoundi on mainio ja monitorointi toimii. Erityismaininnan ansaitsee eräs talon tekniikkapuolelle kuuluva nimeltämainitsematon miksaaja, jonka kanssa piti sitten jäädä kumoamaan pari tuoppia.

Settilistaa ei muista, oisko se sitten ollu about sama kun edellisellä kerralla?