tiistai 12. tammikuuta 2010

Henry's Pub, Kuopio, 9.1.2010

Kuopio ja Henry's Pub! Pitkään tätä oli suunniteltu ja aikataulusekoilujen kanssa painittu, mutta viimeinkin aivan uuden vuoden tietämillä homma pääsi käyntiin. Mikäs sen parempi tapa aloittaa Liver Poolin seuraava vuosi, kuin vetää näinkin legendaarisessa baarissa homma käyntiin!


Liver Pool, tuo nykyaikaisen, ajattelevan miehen rock-yhtye.

Kuten aivan alunperin oli jo kesälle 2009 suunniteltu, matkassa oli taas AlavalA. Saimme melkein minikiertueen aikaiseksi perjantaisen Iisalmen vedon muodossa, mutta paikalle olisi pitänyt raahata sekä valot että PA-laitteisto, joten jätimme suosiolla touhun väliin. Ankaran treenauksen jälkeen maksapoppoo oli valmis näyttämään Kuopiolle, mistä kana pissii. Ensin piti toki ajaa mestoille. Alavalat menivät pakulla, mutta rumpalinsa Tyko oli meillä autossa matkalla - varsin krapulaisena, ja tulevaisuuden kannalta varsin kohtalokkain seurauksin. Matkalla yritimme etsiä jo käsitteeksi muodostuneelta Kuortin (vai mikä se nyt oli) ABC:ltä lisää viime keväältä tuttuja puisia slaikkareita, mutta niitä ei enää myyty. Emme tosin kysyneet miksi. Löysimme sen sijaan paikallisesta Alkosta Jaloviinaa ja salmiakkikossua. Outoa, miten näitä aina jostain löytyy.


Susitaival on päässyt vihdoin idolinsa seuraan. Ainakin henkisesti.

Kuopiossa kamat tiskiin ja äänentarkastus haltuun. Setissä on kolme täysin uutta biisiä, ja näitä veivataankin tarkastelun aikana. Toteamme lavasoundin mainioksi lievää rumpujen ja basson yliedustusta lukuunottamatta, heitämme reput hotellille ja painumme viereiseen Introon syömään. Paikan safkat osoittautuivat erinomaisiksi, vaikkakin Liver Poolin jäsenistö osoitti totaalisen maalaisuutensa tilaamalla pelkkiä hampurilaisia listalta, jolta olisi saanut ties mitä vuohenjuustosählinkiä. Kun on kerran totuttu siellä mäkkärillä käymään ennen keikkaa, niin mitä sitä turhia sen sivistyneemmältä vaikuttamaan. Sen jälkeen muutamat virvoittavat juomat Ärrältä, ja keikkaa odottelemaan. Kioskilta meinasi tarttua mukaan basistille myös moraalia nostattavaa, miesten välistä rakkautta käsittelevää opiskelumateriaalia, mutta homma jäi hiukan puolitiehen.


Takahuoneessa koeteltiin libidoa rankalla kädellä...

Henkassa bändin jäsenistöä odottaa jättipotti. Paikalla on pari koria kaljaa ja pari pulloa jo tutuksi käynyttä Jaloviinaa - ja 3/4 Alavalan jäsenistöstä on tipattomalla tammikuulla! Nyt se on todistettu, että joulu voi olla usempia kertoja vuodessa - joskus jopa heti vuoden alussa! Tämän uskomattoman moraalinnostatuksen ansiosta bändin jäsenet käyvät melkoisilla ylikierroksilla jo ennen vetoa, ja keikasta tuleekin rockin soiton riemujuhlaa. Baarissa on porukkaa vaikka millä mitalla, ja osa jopa tunnistaa bändin entuudestaan! Keikka alkaa pitkästä aikaa taas Monton ja Rannan duo-versioinnilla Ordinarystä, ja homma lähtee mahtavasti käyntiin. Urheilujuhlan tuntua korostaa spektaakkelinomainen, täysin suunnittelematon show-elementti - bassorummun lyöntikalvo menee nimittäin ns. "atomeiksi" The Other Cheekin kohdalla. On vissiin pönttö päässyt jäätymään matkalla pakettiautossa vähän liian pahasti, ja murtunut jossain vaiheessa äänentarkastelua. Sillä aikaa kun rock-jumala Monto yrittää pitää mellakan partaalla olevaa yleisöä aisoissa, jostain taiotaan esille varakalvo, ja touhu pääsee jatkumaan yllättäen nopeasti. Varakalvon ilmestyminen oli melkoinen saavutus, ilman kyseistä kapinetta olisi nimittäin sen illan soittelut bändiltä kuin bändiltä laitettu sitä myöten nippuun.


...eikä pelkästään kädellä!

Vedämme setin loppuun kunnialla ja poistumme takahuoneeseen. Pullot avautuvat, toiset pullot avautuvat, seitsemännet pullot avautuvat, ja sen jälkeen miehet avautuvat. Takahuoneessa pyörii kaikenlaista paidanostajaa sun muuta hampuusia, jotka tosin ajetaan järjestysmiehen toimesta jossain vaiheessa mäkeen. Liver Poolin ukoilla on niin rokkitähtiolo kuin olla ja pystyy, ja sen näkee vissiin naamasta. Naamat vedetään tänään nimittäin siihen malliin ruttuun, että voi seuraavana päivänä jatkaa luontevasti siitä, mihin jäi. Jossain vaiheessa kuuluu tieto, että illan keikkaa on mainostettu aiemmin pelatussa Kalpan matsissa! Voi elämän kevät. Monto ja Pesonen lähtevät pilkun jälkeen hotellille, mutta Ranta ja Susitaival jatkavat luontevasti jonkun paikallisen alkuasukkaan luo jatkoille.

Molemmat äijät löytyvät aamulla kuitenkin hotellista, josta löytyy myös jostain syystä neljä rasiallista McDonaldsin ranskalaisia. Huoneesta löytyy myös yksi kappale pahalta haisevia Alavalan rumpaleita; mies oli nähty muutamaan otteeseen yöllä hotellin käytävällä sekoilemassa ja korjattu parempaan talteen. Vai miten se nyt menikään?


Kuopiossa taidetaan lisääntymisen jalo taito.

Aamulla on nuppi vieläkin niin turvoksissa, että railakkaat päiväkännit ovat tosiasia. Näin päättelevät ainakin herrat Susitaival sekä vieraileva rumpalisankari Tyko, jonka hänen oman yhtyeensä jäsenet ovat ihmisoikeuksista täysin välittämättä hyljänneet Kuopioon mätänemään Liver Poolin seuraksi. Monto ja Tyko käyvät respassa ilmoittamassa, että rokkitähdet menevät nyt saunaan, joka ei ole periaatteessa käytössä, ja sauna laitetaan päälle. Sekoilu jatkuu täysillä kierroksilla, ja kun ukot saadaan vihdoin lastattua saunomisen jälkeen autoon, se ei meinaa loppua millään. Kaljaa haetaan lisää sieltä täältä matkan varrelta, ja melkoinen pöhnä on väistämätön.

Loppuuhan se sitten vihdoin, nimittäin Las Vegasissa.

Kaiken kaikkiaan nyt vuoden aloitus tuntuu siltä, että nyt saattaa lähteä tapahtumaan. Keväälle on keikkaa, levyntekoa ja muuta hässäkkää tiedossa, ja voi olla, että vuodesta 2010 tulee vielä Liver Poolille melkoista menoa. Pysykää taajuudella, ja ennenkaikkea käykää keikoilla!

Studiokuulumisia joulukuun demosessioilta hiukan myöhemmin. Kuopiosta on myös lisää kuvia, joita laitellaan tänne kunhan jaksetaan.

Settilista
Ordinary
Codeine
The Other Cheek
With Nails
You Say You
Barricades
Bleeding Summer Sky
Before the Break of Dawn
Late Awakening
Cross the Line

Semifinal, Helsinki, 17.10.2009

Myöhemmin syksyllä Liver Pool jatkoi harjoituksia AlavalAn kanssa Semifinalin keikan muodossa. Ensin mainitulla orkesterilla oli jo melko kovat odotukset tämän esityksen suhteen, edellinen Semin keikka kun kuuluu yhtyeen koko uran parhaimmistoon. Treenaamista harrastettiin ehkä normaalia enemmän, ja se taisi kyllä keikalla kuuluakin. Ennen keikkaa perussäätöä, ei näillä Helsingin säädöillä yleensä tapahdu mitään sen erikoisempaa - ihmiset valuvat paikalle mistä sattuvat, vetävät muutaman tuopin ja lompsivat lavalle. Mitä nyt Monto ja Susitaival kävivät ennen keikkaa treenikämpällä äänenavauksen ohessa pelleilemässä jonkun videokameralle jotain - nauhat lienevät tässä vaiheessa roskiksessa. Ainakin toivottavasti.


Fiilistä Semifinalissa, kuvan otti muistaakseni Ville Ruokonen

Keikkahan oli mitä mainioin, ja fiilis aika lailla katossa. Ensimmäisiä kertoja yhtyeen historiassa lavan edessä oli oikeasti joraavaa porukkaa, tanssaajia taisi olla parhaimmillaan useampikin. Paikalla oli paljon ihmisiä, joka tietysti nosti rokkikukkoilun astetta parilla piirulla. Pitkästä aikaa coverina vedetty 1979 taisi olla jonkinlainen yllätyshitti, tosin tällä keikalla taisi tulla vähän joka biisiin ja vaihtoon jotain mukaan ujutettua piiloraitaa - ainakin eräs yleisön edustaja bongasi soitannosta Sex Pistolsia, Don Henleytä ja Princeä. Älkää vain missään tapauksessa kysykö, miksi juuri nämä valinnat. Joutuisimme nimittäin lähettämään siinä tapauksessa firman mailapojat paikalle vaientamaan todistajat.

Taisipa sitten taas käydä niin, että ainakin rumputaiteilija veti aikamoiset pleksit. Ainakin jatkoilla soitettiin Rammsteinin uutta lättyä joskus 7:30 aamulla. Muut lähtivät kai pois melko aikaisin, tosin näillä kellonajoilla sekin on varsin suhteellinen käsite.

Settilista? Onko se jotain syötävää?

On The Rocks, Helsinki, 9.9.2009

Jahas, onpas jäänyt taas tämä päiväkirjan kirjoittaminen, on ollu vissiin parempaakin tekemistä. Liver Poolin syksy oli yllättävän kiireinen keikkojen, uusien biisien ja demosessioiden keskellä, joten keikkatunnelmien raportointi jäi hiukan puolitiehen, mutta otetaan nyt kiinni se mikä voidaan.

Rocksin keikka tuli aika yllättäen edellisen Libertén vedon jälkeen, ja bändin pojilla olikin hiukan revanssin makua hommassa, ottaen huomioon etteivät he olleet aivan tyytyväisiä tuohon edelliseen esitykseen. No, hyvinhän se sitten meni, ilman sen kummempia kommervenkkejä. Lauteita lämmitteli tällä kertaa Rocksissa keskiviikkoisin vakiovuorossa oleva stand-up-klubi, joka ei kyllä varsinaisesti tasollaan päätä räjäyttänyt. Maksa-allas veti sen jälkeen varsin mainion rutiinikeikan, jota oli muutama ihminenkin katsomassa arki-illasta huolimatta. Rocksin lavalla on aina kiva vetää, lavasoundi on mainio ja monitorointi toimii. Erityismaininnan ansaitsee eräs talon tekniikkapuolelle kuuluva nimeltämainitsematon miksaaja, jonka kanssa piti sitten jäädä kumoamaan pari tuoppia.

Settilistaa ei muista, oisko se sitten ollu about sama kun edellisellä kerralla?