Studiopäiväkirja 2009-2010, osa 2

Toinen demottelusessio levymateriaalia varten oli sovittu jo hyvissä ajoin, ja ah-niin-ihanan helmikuun loppupuolella pojat kammettiin taas sorvin ääreen. On tää Helsingin talvi muuten ihan kiva, mutta tota lunta sais olla vähän enemmän, vituttaa tällanen nössöily. No, maksalaatikkomiehillä oli salaisena aseenaan talven karkoittamiseen erinäinen liuta varsin erinomaisia uusia biisejä. Pari vanhaakin äänitettäisiin uudestaan, tällä kertaa vähän fiksummilla tempoilla. 10-12 biisiä olisi työn alla.


Susitaival ja rytmisoitinten kiehtova maailma

Ensimmäistä kertaa Liver Poolin historiassa päätettiin tehdä sellainen soittopoliittinen ratkaisu, että instrumenttien taitajat soittavat osuutensa erikseen, ylhäisessä yksinäisyydessä. Tai oikeastaan rumpali ja komppikitaristi soittivat osuutensa jostain syystä samaan aikaan, mutta kumminkin. Ratkaisu osoittautui sen verran toimivaksi, että tulevaisuudessa yhtye tulee turvautumaan mitä luultavimmin samantyyppiseen toimintaan. Perjantaipäivän rumpupohjista tuli yllättäen aika hyviä, vaikka kannuttaja oli aivan kaameassa kanuunassa koko päivän. No, mikäpä paremmin poistaisi paholaisen kun hervoton lyömäsoitinten piekseminen. Ja hervoton piereminen, joka tosin jätettiin tällä kertaa nimeltämainitsemattoman huumoriartistin kontolle.


Liver Poolin basisti, ja joku kitaristi

Lauantaina rykäistiin aamulla loput rumpu- ja komppiskebapohjat, ja sitten pääsivät "ammattimiehet" töihin. Hommahan sujui kun rasvattu, senkin osalta, että 50% Liver Poolista älysi hyödyntää tämänkaltaisen soitannon taltioinnin mahdollisuudet, ja rupesi heti päivästä laittamaan alkoholituotteita ruoansulatuselimistönsä täytteeksi. Kohtuu räkäiset demorääkimisetkin kerettiin tekemään, vaikka siinä vaiheessa oli lipsahtanut mukavasti punkkupullo ja erinäisiä bissejä kyytipojaksi.


Taiteilija ja taiteilijan ainoa ystävä ja lohtu

Se näkyi myöskin muutaman biisin demosanoituksissa, jotka naurattivat kovasti mainittuja punaviinimiehiä Montoa ja Susitaivalta - jalo juoma oli toki nautittu vain ja ainoastaan inspirointitarkoituksessa. Eipä ole vielä tähän mennessä tainnut yksikään Liver Poolin biisi alkaa sanoilla "Oh shit, she had a dick!"


Vesa ja Liver Poolin ensimmäinen ESP-merkkinen kitara

Voipi olla, että ne sanat muuttuu vielä. Voipi olla, että eivät. Muuta ei sitten kerittykään tekemään, loppuilta (vai oliko se jo yötä) menikin baarin-kautta-jatkoille-toiminnassa. Josta ei ole oikein mainittavia muistikuvia.


Rumputaiteilija ei enää muista, että mikrofonia olisi suotavaa käyttää kuuntelemisen sijasta äänittämiseen

Toiminta jatkui sikäli juhlavasti, että sunnuntaipäivälle sovittu taustalaulusessio jäi suorittamatta - taustalaulajataiteilija nimittäin ilmoitti heti puolenpäivän jälkeen puhelimitse olevansa jo täydessä maistissa, eikä näin ollen viitsisi raahautua studiolle itseään nolaamaan. Aivan kuin mies pystyisi jotenkin vielä mainettaan mustaamaan enemmän. Pari ukkoa siellä taisi käydä vetäisemässä jotain ruvelle menneitä kohtia uusiksi, muuten hommat jatkuvat hamassa tulevaisuudessa äänittäjämiehen loman jälkeen taustalaulujen ja kosketinsoittimien merkeissä.


Vittuuks siinä tölläät?

Biisejä saatiin aikaiseksi 10 kappaletta enemmän tai vähemmän valmiita, ja 2 kappaletta täysiä raakileita. Muutama biisi kuulostaa sen verran hyvältä, että meinaa jo itseäänkin ruveta pelottamaan. Levyn soundipoliittinen maailma alkaa saada ensimmäistä kertaa pikkuhiljaa hahmoa, ja biisit eivät kuulosta enää täysin irrallisilta toisistaan. Seuraavat studiohommat liittyvätkin sitten itse levyn purkitukseen, joten siihen mennessä on toivottavasti ainakin valittu, mitkä biisit lätylle nyt pitäisi sitten laittaa. Ja sävelletty/sovitettu/sanoitettu ne jopa valmiiksi asti. Ja löydetty tuottajakin, tosin yksi on jo näköpiirissä. Mutta siitä myöhemmin.

Studiopäiväkirja 2009-2010, osa 1

Olipa kerran eräs Liver Pool -niminen yhtye, jonka jäsenistöstä tasan viisikymmentä prosenttia oli - ei niinkään yllättävästi - istumassa eräässä Helsinkiläisessä anniskeluravintolassa ystävineen. Tai ei niitä ystäviä ollut kuin yksi, mutta ko. henkilön panos tuleviin tapahtumiin tulisi olevaan merkittävä. Tämä nimenomainen mystinen mies, jota myös kuiskaillen "Ruokoseksi" kutsuttiin, ilmoitti bändin pojille tuona iltana, että nyt työ jätkät teette kyllä levyn, onhan teillä noita piisejä. Bändin pojat katsoivat toisiaan hölmistyneenä, joivat tuoppinsa loppuun, ja soittivat saman tien luottomiehelleen Panu Pentikäiselle, että "nyt ois levyä tulossa, lämmitähän studio valmiiksi."


Nyt tehdään studion rummuista liimaa!

Homma päätettiin laittaa käyntiin vakiopaikaksi muodostuneessa Pulu Studiossa joulukuun puolella järjestettävässä demosessiossa, jossa yhtye soittaisi nopeasti livenä nauhalle ne kaikki senhetkiset 14 biisinpuolikasta, joista voisi tulevaisuudessa ruveta levyä kehittelemään. Tämän lisäksi listalla olivat myös edellisenä keväänä nauhoitetut The Other Cheek ja Late Awakening, mutta niitä ei päätetty vielä tässä vaiheessa ruveta demottamaan uudestaan. Demotettavissa biiseissä ei kaikissa ollut edes laulumelodioita saatika sanoja, mutta purkkiin ne päätettiin laittaa joka tapauksessa.


Liver Poolin jäsenillä on studiossa aina varsin innostunut fiilis

Niin, ja tietysti samalla päätettiin pitää bändin pikkujoulut, joka oli tietysti loistava idea. Studiopäivähän kuuluu aloittaa perinteisesti hakemalla lava kaljaa ja pullo jallua. Soundeja ei päätetty säätää tällä kertaa yhtään, ideana oli kuitenkin pääasiassa katsoa, kestävätkö kappaleiden sovitukset ja päämelodiat päivänvaloa. Ja juoda kaljaa. No, kyllähän jätkät pysyivät kiitettävästi ruodussa, dokaaminen taidettiin oikeasti aloittaa vasta instrumenttiosuuksien jälkeen. Demolauluja on parempikin vetää nimittäin pienessä nousussa, ei häiritse ne soraäänet niin paljoa. Pitkähköksi venyneen päivän jälkeen vedimme ns. "perinteiset", eli yhtyeen Kerava-osasto häipyi omille teilleen, ja yhtyeen puliukko-osasto häipyi taksilla baariin. Baarissa miehet törmäsivät yllättäen yhteen tulevaan tuottaja-ehdokkaaseen, joskaan keskustelusta miehet eivät varmaan muista mitään. Kauheata intoilua materiaalin vahvuudestas oli ainakin kuvioissa.


Herkkä taiteilija tiukassa tilanteessa

Kaiken kaikkiaan päivän saldona oli 11 biisiä lauluineen, ja 3 biisiä ilman. Huomasimme, että tekemistä on vielä vaikka millä mitalla, ja varsinkin laulumelodioita ja laulusovituksia täytyisi ruuvailla rankalla kädellä. Huomasimme kuitenkin myös, että biisimateriaali on sinänsä vahvaa. Ja kaiken lisäksi biisejä olisi tulossa seuraaviin sessioihin vielä lisää.


Nauhoitettu materiaali on erittäin kiinnostavaa, ja herättää kuuntelijoissa suuria tunteita

Levyntekoprosessi jatkuu helmikuun puolella. Bändi on lähestynyt muutamaa tuottajaehdokasta, ja biisejä on käännelty ja väännelty, myöskin Pentikäisen kommenttien pohjalta. Uusia biisejä on listalle ilmaantunut kolme, joista ainakin yksi on mahdollisesti paras Liver Poolin tekemä biisi koskaan. Seuraavissa sessioissa on tarkoitus vetää kaikki biisit klikin kanssa nauhalle, jotta saadaan selville oikeat tempot. Laulumelodioita ja -tyylejä pohditaan myös tarkemmin, kuten myös varmaan instrumentaatiotakin. Tämän jälkeen kasassa olevista 19 rallista heitetään 8-9 roskiin, tuottajan ja äänittäjän avustuksella, ja ruvetaan tosissaan hommiin.


Laulaja on jälleen kerran varsin tyytyväinen suoritukseensa

Darkside, Helsinki, 30.1.2010

Vuoden ensimmäinen kotikaupunkiveto tuleekin hiukan yllättäen piskuiseen ja hiukan piilossa olevaan Darksideen Etu-Töölön kupeeseen, kun Kolonna-niminen orkesteri pyytää maksalaatikkomiehiä mukaansa soittamaan lauantai-illan ratoksi. Sehän se vaan käy - vaikka erinäisiä ennakkovarauksia onkin paikan äänenlaadun suhteen. Rumpuherra Susitaival on nimittäin muutamaan otteeseen ollut aiemmin kyseisessä baarissa miksaamassa joitain nimeltämainitsemattomia orkestereita, eikä ainakaan PA-laitteiston taso päätä huimaa. Tulee ihan vanhat ajat mieleen. Silloin joskus viime vuosikymmenellä Liver Pool joutui tämän tästä Factoryn ja Kantiksen tapaisiin luoliin kokeilemaan siipiään, joissa meininki oli saman oloista. Voi kultaista nuoruutta! Vain nostalgian kirvoittamat kyyneleet sekä kitaristin omaksi ilokseen ilmoille loihtima yrjökrapula matkaseuranaan bändi raahaa laitteistonsa Darksideen ja jää odottelemaan illan esiintymistä. Roudaamista ei tällä kertaa ole periaatteessa paljoa, mutta pari autoa saadaan silti täyteen - osittain siitä syystä, että aina yhtä tarkkaavainen herra Monto ei ole tyhjentänyt oman autonsa takakonttia...


Liver Pool vauhdissa, huomatkaa basistin tiukka ote vauhdin maailmaan; kuvan otti Panu Pentikäinen

Äänentarkastelu meinaa mennä vähän hilkulle, kun kyseisestä PA-laitteistosta löytyy kuin löytyykin kaikenlaista fibaa. Ja sitten ihmetellään, vaihdetaan piuhoja ja väännetään nuppia. Lopuksi maksamiehet saavat kuitenkin kaikki intiaaninsa kanoottiin, ja vaikka lavasoundi on aika karmea, melko yllättäen yleisön puolelle touhu kuulostaa kuulemma varsin hyvältä. Rock! Tänään olemme soittojärjestyksessä ensimmäisenä, joten muutaman naapuribaarissa nautitun oluen jälkeen porukka lompsii lavalle rykäisemään lyhyehkön esityksensä. Paitsi herra kitaristi, joka käy taas vessan puolella viisi minuuttia ennen keikkaa manaamassa sisuksistaan inspiraatiota nostattavia sappinesteitä. Kaikenlaisia amatöörejä tästäkin bändistä löytyy...


Montosta on helppo havaita, että hän nauttii esiintymistilanteesta silminnähden; kuvan otti Panu Pentikäinen

Ja keikkahan on mitä mainioin! Bändi ei vissiin ole hetkeen soittanut näin rennosti ja vapautuneesti - kaiken lisäksi vielä oikein! Setissä on taas uusia biisejä - yksi niin uusi, ettei sillä ole edes nimeä - mutta nekin menevät kunnialla läpi. Basistin fuzzpedaali temppuilee alkupuolella jotain, mutta tämäkin pikkuvika saadaan äkkiä korjattua. Yleisön edustaja yllyttää meitä vetämään Codeinen "täysillä", ja tempo onkin sitten jossain maailmanlopun tietämillä, mutta homma menee läpi kuin väärä raha. Lopussa soitamme pitkästä aikaa encorena Mermaidin, joka menee treenauksen puutteesta vähän sinne päin. Mutta hauskaa on, sekä meillä että yleisöllä, ja aplodit raikaavat. Hyvä me! Paikalla on myös herra Pentikäinen, joka onnistuu räpsimään esityksestämme loistavia valokuvia, ja nauhottaakin vielä keikan uutukaisella puhelimellaan. Nauhoitteesta ei tosin vissiin ihan julkaisukelpoista saa...


Ei siitä musiikista niin, mutta kauhea viuhtominen on ainakin käynnissä; kuvan otti Panu Pentikäinen

Keikan jälkeen pelin henki on varsin selvä, mutta perinteinen. Herrat kitaristi ja basisti häipyvät vähin äänin paikalta, ja herrat laulaja ja rumpali ryhtyvät kovaäänisesti laittamaan alkoholia naamaansa. Paikalla on tuttuja vaikka muille jakaa, ja raivokas rynnäkkökänni on tosiasia. Kolonnan keikan jälkeen vaihdamme maisemaa keskustaan päin, jossa meneekin sitten pilkkuun asti. Mitään sen kummemmin mainittavaa ei tosin tainnut tapahtua. Ja lopuksi kotimatka läpi kylmän Siperian. Mistä helvetistä tätä lunta oikein tulee?

Lisää kuvia ilmaantunee MySpaceen tai tänne lähiaikoina.

Settilista
Ordinary
You Say You
"Uus biisi"
The Other Cheek
Codeine
Before the Break of Dawn
Late Awakening
Cross the Line
----
Mermaid