Julkkarikeikka! Ensimmäinen sellainen Liver Pool -yhtyeen historiassa! Vaikka kyseessä onkin vain omakustanne... Suunnitelmissa oli kovasti päästä hiukan hulppeampiin tiloihin rämistelemään, mutta jouduimme aikataulusyistä tyytymään Kantiksen kellariin. Edellisestä kellarin keikasta jäi koko bändille hiukan ristiriitaiset fiilikset, jospa asiaan saataisiin korjaus tällä kertaa. No, ei oikeastaan saatu, mutta ihan hauskaa oli silti.
Maksa-altaan lisäksi soppaa sekoittamaan oli kaivettu jo ajat sitten kiertoradalta tipahtanut venäläinen avaruusasema Mir, joka näytti vanhasta iästään huolimatta yllättävän hyväkuntoiselta entiteetiltä. Pääesiintyjän paikalla kukkoilevina supertähtinä me saimme kunnian roudata kaiken soittokaman paikalle; tehtävä, jossa ilmentyi yllättävästä logistisen kaluston puutteesta seuraavia päänsärkykohtauksia. Ja hiukan muitakin kohtauksia, lyömäsoitinmaestro J-sus oli nimittäin tavanomaista enemmän edellisen illan dekadentista elämästä seuranneessa välikuolematilassa. Ei enää vähään aikaan Jallua...
Tsekkaaminen sujui mukavissa merkeissä, Mirin pojat olivat oikein leppoisaa työskentelyseuraa. Äänetkin saatiin ruuvailtua huomattavasti paremmiksi kuin viime kerralla, joten laatunsa puolesta olisi ainakin parempaa tavaraa tarjolla (no, miksei myös biisimateriaalin laadun puolesta). Hermostusta on hiukan ilmassa, setti nimittäin koostuu levyn kipaleiden lisäksi lähes täysin uudesta materiaalista. No, yhdentoista jälkeen lauteille (tai, no, lattialle) vaan veivaamaan, ei siinä muuta voi. Homma lähtee kankeasti käyntiin, käsittämättömät tempo-ongelmat ovat tosiasia. Välispiikit tulevat ulos epämääräisenä mössönä, ja sekä päävokalistin että taustalaulajan sävelkorvassa on vähintäänkin parantamisen varaa. Setin sekaan ripotellut vitsinpuolikkaat eivät saisi lämpiämään edes saunaa. Jännittävää kyllä, kun olemme enemmän tai vähemmän kuumottavasti kahlanneet "osaamamme" EP-biisit läpi, ennen soittamattomat uudet rallit lähtevät käyntiin aivan toisenlaisella sykkeellä, ja hommasta tulee ensimmäistä kertaa tänä iltana hauskaa. Yleisöä on kivasti, ja nimeltämainitsemattoman Dead Rabbit -yhtyeen jäsenistö kavereineen innostuu meuhkaamaan aika ansiokkaasti; näemme mm. lavalle käsillä kävelevän, hyvin humalaisen basistin. Toisin kuin yleensä, tällä kertaa encorea kuitenkin jopa vaaditaan, tosin siihenkin suunniteltu jippo ei oikein saa yleisössä vastakaikua.
Räminän jälkeen tunnelma on hiukan vaisu. Jotkut jäävät hiukan roudailemaan, loput lähtevät kotiinsa tuijottamaan seinään. Muutaman päivän objektiivisen pohtimisen jälkeen tulemme siihen tulokseen, että illasta riippumatta Kantiksen yleisfiilis taistelee aktiivisesti soittajien yleisfiilistä vastaan, joten vastaisuudessa jätämme ko. estradin väliin, ellei ole minkäänlaisia muita vaihtoehtoja. Tsorge!
SETTILISTA
Be Mine
A Gauntlet of Minds
Mermaid
The Dogmatist
Overdose
The Way Through
White Pigeon
Barricades
Codeine
-------
Get Out
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti